tänä kesänä vaan asiat ei vaan ole hirveän hyvin.
olen taas ajautumassa tilanteeseen, jossa jään vaille haluamaani työpaikkaa.
kuulen olevani erittäin hyvä työssäni, mutta kun tilanne on mikä on, niin työpaikka menee jollekin toiselle.
keväällä opetin seuraajalleni (hän vakituinen, minä määräaikainen) tehtäviäni ja ns. kesälomani ajan (jonka olen ollut kesätöissä toisaalla, pidempi sijaisuus silmissä kiiluen) olen päivittäin auttanut häntä puhelimitse.
nyt kesätyöt sitten näyttävät kallistuvan niin, että sijaisuus menee myös toiselle, vakituiselle.
ja sanoinko jo, että opiskeluhaussa jäin varasijalle? kun ei sattunut olemaan alakohtaista työkokemusta ja aiempia opintoja kyseisessä oppilaitoksessa, joten jäi muutama tarvittava piste uupumaan.
kaiken tän epätietoisuuden ja pettymysten keskellä olen vaan yrittänyt tehdä ja taas tehdä juttuja.
nyt vaan meinaa kamelin selkä katketa.
se joka sanoo, että raha ei tee onnelliseksi, puhuu paskaa.
raha helpottais ainakin miun oloa valtavasti.
enkä tartteis ees miljoonia.
näyttää ihan hauskalta (tosin epämuotoiselta), mut silti siitä kannattaa pysyä sen verran kaukana, ettei vaan myrkky tartu. ei mua ainakaan töihin kannata ottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti