niin taitaa minulla mennä, että kun elämä on solmussa, silloin päivitetään.
ehkä tämä taas jäis vähän päälle. ehkä.
määräaikainen prinsessa sai kuin saikin töitä kesällä ja on taas jälleen kerran määräaikainen.
uusvanhat työkaverit ja työtehtävät ovat pääsääntöisesti ihania ja muutama poikkeus tietysti vahvistaa säännön.
y-kromosomin kanssa asiat on vahvasti jäähyllä.jotain tapahtui. mie en tiedä mitä. ja kun toinen on täysin lukossa ja ei voi/halua puhua, nähdä tai edes kertoa olevansa elossa, niin miulla ei ole hirveästi mahdollisuuksia tehdä yhtään mitään.
väsymys ja epätietoisuus (=perseestä) ei ole tehnyt hyvää. olen vaan ollut jotenkin vähemmän minä.
koko syksyn. ainoat asia mikä on pitänyt miut edes vähän kasassa, on työt, uiminen ja ystävät, jotka ei kysele.
viikonloppuna löysin itseni täysin väärästä paikasta ja olisin voinut ajatella vähän pidemmälle, olisin voinut jättää tämän säännön vahvistamatta, mutta ei vaan pystynyt. kaiken sen henkisen ruoskinnan jälkeen tunsin itseni enemmän itseltäni kuin koko syksynä.
pilkistää muuten pihalla aurinko.
edes vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti