tiistaina, toukokuuta 10, 2016

tinder: uhka vai mahdollisuus?

en oo ikinä käynyt treffeillä.
en oo ikinä käyttänyt mitään deittisivustoa tai sovellusta.
oon aina rypenyt menneessä ja surrut huolella ja pitkään. elätellyt harhakuvitelmia.

no koska olen vajaat 2 vuotta opetellut toimimaan toisin liikunnan, ruoan ja asenteen suhteen, niin päätin tarttua härkää sarvista ja loin profiilin.

ihan kauhean vaikuttunut en vielä ole. 
käsittämättömän monta miestä, joiden profiilikuvana on harmaa hahmo, kuollut eläin, traktori, auto tai lapsi. siis kuvissa, joiden mukaan naiselle pitäisi tulla palava halu saada siitä miehestä "match". joo ei tuu meistä matchejä.
sit on niitä, jotka ei hymyile ja jokaisessa kuvassa on kalja/lonkero. no en miekään lasiin sylje, mut ei. 

jätän nyt mainitsematta ne selkeästi varatut piparinmetsästäjät. ei.

ja vaikka kuinka itsekin viihdyn salilla ja lihaksikkaat mieskäsivarret on kuumat, niin en mie kyl innostu niistä paidattomista pullistelijoistakaan. 

on siellä kyllä ihan kauniin hymyn omaavia tapauksia, jotka kertovat profiileissaan ees jotain.. ja niistä olis ihan tullut myös niitä "you are a match!" -ilmoituksia. mut entäs sit? kun nämä ei sit halua edes viestitellä yhtään. tai mitään muutakaan. ne matchit vaan on siinä sovelluksesta listana. no kun tunnetusti en enää oo kovin kärsivällinen, niin oon odotellut päivän pari viestiä ja tehnyt itse aloitteen. no mitäs sit? no eipä mitään! 

onko kaikilla miehillä, jotka minnuu vähänkään kiinnostaa jo ihana parisuhde vai onko ne vaan täysin kyvyttömiä kommunikoimaan? vai teenkö mie tässäkin jotain väärin?

4 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Kävin puolisen vuotta sitten Tinderissä. Katselin muutaman kerran kuvia, ja ihmettelin/naureskelin ihan samaa. En silleen ole kauhean kiinnostunut mätsäämään otsan kanssakaan. Viikon päästä poistin koko profiilin. Tuumasin, että en ehkä ole valmis tähän. Niin kuin luultavasti ikinä.

yllätystyttö kirjoitti...

miusta oli kyl lähtökohtaisesti aika helvetin vaikeaa "hylätä tai tykätä" kenestäkään pelkän kuvan perusteella. monta päivää tuijotin sitä ekaa kuvaa ja yritin keksiä mitä pitäis tehdä.
kyl mie annan tuolle vielä mahdollisuuden, mut en kuvittele turhia.

Maria kirjoitti...

Mussa ne kuvat ei herättäneet oikein mitään tuntemuksia, pyyhin vaan sinne "hylkyyn" niitä, kun halusin seuraavan kuvan näkyviin. Yksikään ei vaan saanut edes katsomaan pidempää aikaa. Olen sittemmin kerran miettinyt, että pitäiskö kokeilla uudestaan, mutta ei se taida olla mun juttu ollenkaan. Ei ole kyllä mikään muukaan, eipä sillä. Mutta mitäs, näillä on menty jo näin kauan, niin mennään loppuun saakka :D

Tiina kirjoitti...

Mua ihmetyttää Tinderissä se, että aika moni näyttää kirjoittaneen jotain, että "ei kukaan tätä tekstiä kuitenkaan edes lue". Siis täh? Mulle se teksti just on aika olennainen asia, ei pelkkä nätti naama riitä. Jos tyypillä ei ole alkeellisintakaan esittelyä itsestään, niin pyyhkäisy menee vasemmalle aika nopeasti.

Ne muutamat, joiden kanssa siellä on saanut jotain viestittelyä aikaiseksi, on olleet loppujen lopuksi jotenkin omituisia. Tai mä luulen, että toi koko sovellus tekee ihmisistä omituisia, vaikka ne livenä olisivatkin hyviä tyyppejä. Ite oon tehnyt kerran aloitteen enkä saanut siihen vastausta, joten toiste en tehnyt. Pitäkööt tunkkinsa.

Yhteenvetona voinee sanoa, että Tinder on ihan hauska mieskuvasto, mutta ei siltä kummoisia kannata odottaa. (Paitsi tunnen kyllä tapauksia, jotka ovat oikeasti löytäneet elämänsä rakkauden sieltä, joten eihän sitä koskaan tiedä)...