herkkää.

verta ja väkivaltaa.
ja alaston mies.
no seppohan se.

poks sanoi templeitti.

no joo.
oli sitten blogin templeitti hajonnut. yritin nohevana ladata sitä uudelleen, mut kappas: kun yritin kirjautua siihen palveluun josta moisen aikoinani latasin, saan pirullisen "page not found" -tekstin.
ja siis sivustohan on elossa ja toimii ja sama teemakin löytyy.
myös uuden salasanan tilaaminen onnistuu ja järjestelmä tunnisti tunnukseni ja sähköpostini.
ainoastaan kirjautumisen jälkeen näkyviin tulee vaan errori.
herrrmo.

no sitten oli pakko kahlata muljoona uuttaa templeittiä toisaalla, kun eihän sitä voi antaa olla ja mennä nukkumaan. ei, ku templeitti o rikki ja näyttää rumalta.
nyt on sit tämmönen.
hurjasti pitää viilata, sillä en tykkää ja saatan kyllä vielä ladata jonkun ihan toisen.
mut silti.

ai joo. miun keuhkotkin on semisti rikki.
sain aamulla sen jo vahvasti epäillyn astma-diagnoosin.
vituttaahan se silti.
tosin oon vaan niin väsynyt, et tämä vitutus on vaan aika ponnetonta.

terveisin vammasilmävammakeuhkovammablogi-tyttö.

fleece mai frend.

sanokaa mitä sanotte, mutta nerokkain keksintö sitten polkupyörän (ja muutaman muun jutun) on fleecesukkahousut!

ei voi ihminen käsittää, miksi näitä ei ole aiemmin keksitty!
ulkona on ydintalvi, ja voit vetää mustat peittävät & unelmapehmeät sukkikset jalkaan ja EI OLE KYLMÄ!
eikä nämä näytä miltään villahousuilta tahi fleecepöksyiltä, vaan sukkiksilta.

oon taas ihan in lööv.
ja helvetin nuhassa.
taas.

aire f***kin bra.

mistä noita tv-shop (tvins?) rojuja maailmaan oikein siunaantuu?
siis oikeasti. aire bra?
ja siis tuo mainos!
kait rintsikat istuu huonosti, jos päälleen nyhtää väärän kokoiset!
mutta siis voiko noin rumia alusvaatteita olla.
*no okei, urheilurintsikat on, mut niiden ei tarttekaan olla muuta kuin siedettävän näköiset, imho.*

juu. olen kotona pärskimässä.
kaikkea kuraa sitä päivisin telkusta tuleekaan.
ugh.

voihan verkkokalvo.

..ja kyllä.. on siellä hame. se on vain vähän lyhyt.

muotibloggaaja(ko?).

myrkynvihreät sukkikset alla ja päällä mustat pitsisukkikset. rikkonaiset.
valkeat maiharit. katu-uskottavalla tavalla likaiset ja osumaa ottaneet.
sininen kimalleneule. leveä.
farkkuhame. kulahtanut.
tukan paikalla pehko. hirrrveen hirrrveen sähköinen.

high fashion?
tai sit joku heräs aamulla ja veti ensimmäiset vastaan kävelevät rytkyt päälle.

peiliinkin vois katsoa ennen kotoa poistumista.

valju.

en tietdä johtuiko eilisestä "voimakkaan, mutta vetisen" testailusta vai ihan yleisestä vireestä, aamulla peilistä katsoi valjun näköinen naama.
laitoin huulipunaa ja letitin osan hiuksista.

on vähän luonnoton olo.
mutta on sentään jotain väriä.

voimakas, mutta vetinen.

*ihanaisen homejuuston kanssa maku on viipyilevän oksumainen*
*tietysti olisi voinut kiinnittää huomiota siihen alkon ruokasuositukseen, mutta ei niitä ennenkään ole luettu*

Kiitos Akatemialle tästä kunnianosoituksesta..

mymskä antoi miulle plakaatin!
olen hämmentynyt ja otettu, kiitos!

ohjeena oli kertoa itsestään viisi satunnaista asiaa ja jakaa sitten merkki viidelle.

1. olen addikti, jonka addiktion kohde vaihtuu kausittain ja mielialan mukaan. viimeisimpänä appelsiini. sitä ennen avokaado. 
2. olen viime vuosina oppinut, että olen aika sekundaa, maanantai-kappale. silmässä on vikaa, keuhkoissa taitaa olla vikaa, allergiat vaivaa ja muistutan manaattia.
3. rakastan livenä nautittuja rock-keikkoja ja olisin niin onnellinen, jos osaisin käyttää suomenkieltä edes lähimainkaan niin taitavasti kuin esimerkiksi herrat hynynen, ylppö ja yrjänä.
4. uiminen on ihanin liikuntamuoto. manaattimaisella ketteryydellä hän polskii ympäri altaita ja järviä. tosin samalla hän inhoaa epämääräisiä järvenpohjia. iuh.
5. inhoan määrittelyitä. miksi kaikki pitää nimetä? eikö voi vaan olla? ja mitä se muille kuuluu?

että tämmöisiä tänään.
haluan jakaa tämän kunniamaininnan seuraaville ihanuuksille:
viiu, tiina, puhalluskukkatyttö, 3xikuisuus, kupla ja tietysti mymskä.

älä mies omi miun palkokasveja!

koin kokeneeni vääryyttä ja kiskoin palkokasvin sieraimeen.
(ja kyllä, tarkistin vielä serkulta, että enhän ole psykohulluakka, vaan tuntemukseni olivat ihan aiheelliset.)
ilmaisin pettymykseni (oikeasti ihan sievästi, enkä mitenkään vittuillen tai riitaa haastaen) ja mitä tekee mies?
no y-kromosomi ottaa ja loukkaantuu, kun kerron olevani pettynyt.
eli siis miun täysin oikeutetut palkokasvit yritetään omia!

mitä täällä oikein tapahtuu?
enkö mie sais kertoa tunteistani ilman, että toinen ottaa itseensä ja nyyssii miun palkokasvit?

perseintä on se, että nythän miun helevetin_vamma_pää kääntää tilanteen niin, että miulla on pahamieli (kavereitten kesken pami vaan) siitä, että toisella on palot sieraimessa ja kurja mieli.
suomeksi: miulla on pahamieli IHAN VÄÄRÄSTÄ SYYSTÄ.

elämä oman pääni kanssa on niin hankalaa, joten eikö tuo liene ihan selvää, ettei mikään asia ympärilläni ole selkeää ja helppoa.
***tu mikä päivä.