ai kenen tuuria?

y-kromosomi tulee ja uhmaa pakkasta.

silittää ja hellii.

jää yöksi ja sairastuu yöllä.

lähde siinä sitten aamulla töihin, kun toisella on kurkku niin kipeä, että ei voi niellä ja se reppana jää peiton alle lämpimään.

niin miun tuuria.

hain viime viikolla yhtä "kuin miulle tehtyä" työpaikkaa. tänään sain tietää, että hakemustani ei voida ottaa huomioon, sillä olen vain määräaikainen.

niin miun tuuria.

mut kävin hakemassa vähän iloa elämään.

ostin keikkalippuja.

on ainakin jotain kivaa odotettavissa maalis-, huhti- ja toukokuussa. 

avokadoa ja ainaista valitusta.

appelsiini himotuksen ohelle on tullut avokado-tuska. myös marjaisia pirtelöitä voisin vedellä päivittäin. sitä vaan, että onkohan minulla joku puutos? siis joku muukin ku pussailu-vaje. vieläkin on muuten ihme väsyilyä ilmassa ja töiden jälkeen on melkein pakko nukkua pienet unet. yritän niin kovin pysyä terveenä, että pääsisin ens kuussa keuhkopolille puhkumaan ja puhisemaan ja olen ihan vauhkona pienestäkin vinkunasta. että terkkuja vaan sinä keuhkovinkuna, joka tänään yritit tulla kylään. lälläs lää! vedinpä sellaiset tropit, että loppui tuollainen torspoilu het alkuunsa. nih. ja illalla tulee skins.

frank ja kumppanit.

♥♥♥

oltermannia ja appelsiinejä.

niitä tekee mieli.
niitä tekee ihan tolkuttomasti mieli.
vaikka juuri niillä herkuttelin.
tämä on joka talvinen himo on mennyt nyt ihan mahdottomaksi.
voiko noihin muka kyllästyä?

mutta kait miulla oli muutakin kirjoitettavaa? tai ainakin luulen niin.
no ainakin se on tärkeää, että en ole aikoihin käynyt levykaupassa (pienempi pikkuveli antoi jouluna miulle nightwishin. kultainen pieni♥), mutta tänään olisi kyllä pitänyt.
frank eiku siis herra ylppö ja ihmiset tahtoo tulla kotiin ja mie en ennättänyt levykauppaan.
hö.
ehkäpä tilanteen voi korjata huomenna, toivottavasti.

y-kromosomikin on ehkä havahtumassa talvihorroksesta. taisi myös säikähtää miun sairastelua, josta en nähnyt aiheelliseksi ilmoittaa hänelle, kun olin loukkaantunut vaikka toisaalta ymmärsin. ihmiset on monimutkaisia ja ihmissuhteet vielä monimutkaisempia. äh. mut pussailu on silti kivaa.

oi, mutta taas tuli mieleen nuo aiemmin mainitut ihanuudet.
ei tästä kirjoittamisestakaan meinaa tulla mitään.
pakko kait se on kuoria vielä yksi. :)

mitä jäi käteen vol2.

4 päivän saldona on:

• 240 nenäliinaa (*note to self, serlat on kuin hiomapaperia nessuihin verrattuna*)
• 4 huonosti nukuttua yötä (*note to self, codetabsit sängynpäädyssä on hyvä juttu, mutta jos sittenkin pitäisit niitä sillä ei "käytettyjen nessujen kasa" puolella.. välttyisit monelta ällöltä yllätykseltä*)
• the dirt - törkytehdas lähes luettu. suuri kysymys onkin taas, että miten ne häiskät voi vieläkin olla elossa?
• lukemattomat herkistymiset ihmiskohtaloiden parissa (tuo brittien kadonneen jäljillä on paljon parempi kuin kotimainen versio.. ja siis siinähän on davina!)
• herkistymisistä johtuen riettaita unia ty penningtonista. (voi myös johtua tukkoisesta päästä ja tropeista).
• hervoton nauru/yskäkohtaus edellisestä unesta herätessä.
• viinimarjamehua. paljon. kotitekoista.
• myttyyn menneet viikonloppusuunnitelmat.
• vinkunaa. keuhkoissa. paljon.

aamulla sitten soitellaan lääkäreille. ja käydään töissä kääntymässä. 

niin ja kaupasta pitää ostaa vino pino uusia nenäliinoja.

sellaisia oikean merkkisiä.

2011 ja jäikö siitä jotain käteen?

mitä jäi käteen?

no töiden puolesta erittäin kiireinen, mutta varsin antoisa vuosi. tosin loppua kohden uutiset huononi ja siinä samalla into laski. kiire ei niinkään hävinnyt minnekään.

kiireen takia en ehkä muista alku vuodesta hirveästi? muutama oiva keikka ovensa taas avanneessa rock-klubissa. jääveistoksista ja hurjista pakkasista nauttimista ja valokuvaamista.koru-hulluus lipesi täysin lapasesta. hortonomi-hulluus vain kasvoi ja sain muhkean tomaattisadon. mystiset mansikkani tuottivat marjoja vielä lokakuussa. kesän kohokohta oli riippumatto, jolle aherrettiin oiva paikka tuohon miun pikkuiseen paratiisiin.no okei, ehkä se kohokohta kuitenkin oli dave ja kumppanit kalasatamassa. seura siellä oli oivaa ja vaikka ihan himpusti jännitti neito bloggaajien tapaaminen, kannatti. ihania neitoja kaikki.  tykkään edelleen reilu vuosi sitten hankkimastani g12-kamerasta. rakkaus, joka vaan syvenee. 

syksystä ei ole kuvia. syksyn mie olin sairaana. kipeänä. väsynyt. en ole ikinä ollut näin alati-sairas. en ikinä. sain aika vahvan astma-epäilyn, joka oli tarkoitus varmistaa keuhkopolilla ensi viikolla. no arvatenkin olen taas sairaana ja kyseessä taitaa olla taas joku reipas keuhkoinfektio, joten keuhkopoli todennäköisesti taas siirtyy. että tämmöistä. syksystä ei siis ole muutamaa keikkaotosta lukuunottamatta kuvia. on vaan ollut aika sumua.

2012 pelottaa. keuhkopolin lisäksi näyttää vaihteeksi siltä, että kesällä loppuu työt. "kun on tämä lama" ja "maailman tilanne on tämä". tosiassa ne, jotka ei välttämättä osaa näitä hommia, mutta joilla on se maaginen "toistaiseksi voimassa oleva työsuhde" ajaa taas edelle ja kas, "määräaikainen tyttö" saa väistyä.

eli kyllä. pelottaa ihan hirveästi. sitten on tietysti se y-kromosomi, jolla ei mene tällä hetkellä hirmu vahvasti ja siitä syystä on vähän hiljaista. 

en oikein jaksa just nyt.

mut ehkä mie taas kohta olen ihan terästä ja huoleton.