- yllättävän siedettävä hammaslääkärikäynti, jossa paljastui lohjennessa hampaassa ollut reikä. hammaslääkärin mukaan hyvää tuuria, sillä pian olisi ollut edessä juurihoito. superplussat siitä, että kestin koko homman ilman piikkiä.
- pienimies P 3kk, joka jaksoi nauraa tytölle monta tuntia.
- ostosterapian tuotos: ruudulliset converset.
vahvasti miinukselle vetää:
- silmälääkäri, joka kertoi, että vasemman silmän muoto on muuttunut niin paljon, että enää sen silmän näköä ei saa enää korjattua silmälaseilla. nyt sitten pitää keväästä huolimatta käyttää niitä kovia piilareita ja toivottavasti niillä saadaan silmään sen verran tarkkuutta, että ei tarvitsisi alkaa miettimään niitä kokeiluasteella olevia operaatioita tai pahimmillaan sitä elinsiirtoa ihan äkkiä. toivottavasti ei ikinä.
- kaikenkarvaiset y-kromosomit, jotka eivät osaa kommunikoida. eniten nyppii isompipikkuveli, jolla ei ole ollut aikaa vastata miun puheluihin tai viesteihin kahteen kuukauteen. jaa miksikö? en tiedä. vituttaa. sitten on yksi kaveri-y, josta ei ole kuulunut myöskään muutamaan kuukauteen. mikä vitun kaveri se sellainen on, jota kiinnostaa siun seura vain silloin ku siusta voi hyötyä tai kun kukaan muu ei juo siun kanssa kaljaa?
- sitten mies. en oikein tiedä mistä tuli tänään vääntöä, mutta tuli. tai no, suomeks sanottuna miun kanssa ei haluttu puhua. toisella oli paha olla ja minua vitutti, sillä oisin itse tarvinnut olkapäätä. mut ihan periaatteesta en halunnut kertoa silmälääkärin tuomiota tekstarilla. eli mies ei siis tiedä. ei ole hyvä, jos paskat päivät sattuu samaan aikaan.
en tiedä onko se liikaa vaadittu, että asioista vois puhua? oli sitten kyseessä perheenjäsen, kaveri tai mies? ja siis pitääkö minun olla aina se, joka kuuntelee?
joo ja ehkä ei liene tarvitse kertoa, että laitoin ystävälle alkuillasta tekstarin ja pyysin iltatee-seuraa eli suomeks seuraa ja sympatiaa. saa arvata vastattiinko miun viestiin.
voi tulla taas niin hyvä työpäivä.
