super ja iloinen.

mie olen ihan hämmentynyt tästä tehokkuudesta ja aikaansaavuudesta, joka minua on tänään ympäröinyt.
sain materiaalit ajoissa valmiiksi, olin superpedagogi, hoidin sivussa pari teknisentuen juttua (ha!), tarkastin matkaan lähtevän tiivistelmän omalta osaltani, hoidin kontakteja eri kaupunkeihin ja tietty muistin naamakirjassa olla super-farmari.

ruokaa en ole muistanut suuhuni laittaa. paitsi ennen opeilua yhden banaanin. paria sammiota kahvia ei lasketa.

nyt sitten odotan, et voin lähteä äidin kans kaupoille ja kotiin.
jei.

viikon viimeinen työpäivä!

nälkä ja aivot ei toimi.

tänään olisi pienoinen pakko siivota ja tiskata.
huomenna tulee äiti.
yökylään ja laatuaikailemaan.
otin ihan perjantain vapaaksi, niin voidaan ommella ja kaikkea.

on ihan huippua.

ensin kuitenkin pitää siivota, tiskata ja olla huomenna pedagoginen helmi.
tietty olis voinut valmistella materiaalejakin aiemmin, mut..
ei vaan ole napannut.
on ainakin aamupäiväksi riittävästi tekemistä.

mene, tule, tänne, tuonne. nyt.

mie haluaisin niin kovasti lähteä kotiin.
mut ei voi.
siirtyneitä työ-jutskia ja pakottavia tilanteita.
toisen naama ärsyttää taas niin paljon.
äyk.
ei kiinnosta.

jos mie vähän loisin illalla taas kontaktia juoksumaton kanssa ennen altaaseen siirtymistä.
kokeilisin voittaa itseni.
kuuntelisin volbeatia tai pmmp:n mummolaa ja matoja.

hakemus on muuten lähetetty.
enää asia ei ole miun vallassa.
on aika rauhallinen olo, raha-angstista huolimatta.

2,5h.

sen verran meni uuden jounin väkräämiseen.
tein sen ihan vanhalta pohjalta ja lopputuloksesta tuli aika kiva.
ensimmäinen jouni tuli jo kotiin ja ylppö päätyi paistumaan.

mut sen verran voin sanoa, että uskoattoman hyvin nollaa pään tuommoinen intensiivinen väkertäminen.

jossain välissä vois tehdä semmoisen warhol-tyylisen marilynin. tai monta?
ehkä.

on taas maanantai.

tein sen hakemuksen ja tuossa se odottaa vieressä.
kaikkine liitteineen.
otin vielä yhteyttä ilmoituksessa mainittuun henkilöön.
siinä se on.
huomenna postitan, kun en muistanut ottaa kirjekuorta kotoa, enkä kehtaa työpaikanlogolla varustetussa kuoressa hakemusta lähettää.

nyt on sitten semmoinen hirveä kiristys ja vanne ja ahdistus.
entä jos kevään jälkeen miulla ei ole mitään?
en vain kestä olla muista riippuvainen.
en halua olla työtön.
haluan oman kodin ja turvatun tulevaisuuden.

onneksi on illalla taiteilua ja aamulla sain hempukka-viestin.
ehkä tää taas tästä.

ja joku otsikko.

ei oikein mitään sanottavaa.
tai siis olisi, mutta asioiden saaminen tekstiksi tökkii.
asioiden saaminen puheeksi tökkii.

sain sentään käytyä läpi tolkuttoman kasan lehtiä ja papereita. osa meni jakoon, osa paperinkeräkseen, osa odottaa siirtoa varastoon (nää on niitä, joita luetaan yhä uudestaan ja uudestaan. kesäisin.) ja osa meni sieviin koreihin kirjahyllyyn.

joku päivä raakkaan kankaat ja vaatekaapit.
kunhan ennätän.
siivoan elämäni valmiiksi.
mutta mille, sitä en vielä tiedä.

tänä aamuna väkräsin.
tuli valmista.


täällä vähän lisää.

taidan keittää puuroa, jotta jaksan sportata.

tyttö päivittää.

päivittää ansioluetteloa.
päivittää tulevaisuudenhaaveita töiden suhteen.
miettii vastuuta ja sen mukana tuomia mahdollisuuksia.
kirjoittaa hakemuksen.
ja tällä kertaa siitä tulee muuten ihan helvetin hyvä hakemus.

näin mie vähän ajattelin.

mummo♥

miulla on ihana mummo.
oikeasti miulla on kaksi aivan ihanaa mummoa, mutta eilen tuli ihan ilo-itku, kun toinen mummoista oli kirjoittanut miulle kirjeen!
ihan oikean, paperille omin kätösin kirjoitetun kirjeen, joka odotti minua töiden jälkeen eteisessä.

mummo tietää, kuinka minä rakastan valkoisia pipareita ja koska en niitä tänä jouluna saanut, hän lähetti miulle reseptin.

mie olen vakaasti päättänyt, et otan kynän ja paperin ja opettelen uudestaan kirjoittamaan kirjeen. pitäähän mummolle vastata.

miulla on ihanaihana mummo!
mummo♥

angst.

taas ärsyttää jo pelkästään toisen hengittäminen.
ärsyttää erityisesti se, että ei voi hoitaa hommiaan kunnolla.
ei edes niitä, jotka omii muilta.

ja mikä on hienointa, toinen ei edes tajua miten isosti hänen olemuksensa minua vituttaa. ei ymmärrä, et vetää pakosta hiljaiseksi, etten räjähdä päin näköä tai viskaa tiilellä.

ja eikö vittu vois jo lopettaa toisten tunteiden ja mielialojen omimisen?
imee kuin vamppyyri ja muutta kaikki omiksi.

ai sinua vituttaa? niin minuakin. minua vituttaa enemmän.

ai sinua paleltaa? niin minuakin. minulla on ihan kauhean kylmä.

ai sinulla on kiire? siis miks miulla on näin paljon töitä? ei kerkeä edes lounasta syödä, kun puhelin soi.

ai sinä olet vähän kipeä? minä olen ollut jo eilen kipeä. olen aina kipeä.

saatanan ilonsyöjä ja mielialojen omija.
meen purkamaan ärsytystä jotenkin vähän terveemmin kuin tavaroita viskomalla.

tämmöinen tuli.

valmis ja uutta pukkaa. :)



ei olekaan ihan äsken ollut tämmöistä intoa maalaukseen.
kivaa.
jei.

oliko edes asiaa?

en tiedä, et olenko vai en.
siis semi-kipeä.
ei tää nuhailu ja pärskintä ole yhtään kivaa.

mut illalla pääsee harrastamaan, eli en halua tulla kipeäksi.
jos vaikka se laatta, joka näytti jeesukselta, alkais näyttämään siltä miltä pitäis.. :) ja jos vaikka sais herra ylpön alulle.

kivaa se on.
ja kivaa on myös yläselkä, joka ilmoittaa olemassaolostaan ja kertoo, et eilen on käyty sporttaamassa.
tietää tehneensä.

tape that.

eilisen notkahduksen jälkeen on ollut pieniä suorituspaineita olla paras kodinhengetär tänään.
aloitin siis sämpylöillä, jatkoin pullilla (oho! ei kuulu miun repertuaariin), tein kickääs-lihapullia ja sit aloin epätoivoisen taistelun helvetin paperinöyhtää vastaan.
oon kokeillut sini-teippirullaa (ei toimi tähän super-nöyhtään) ja kaikkia ihme harjoja.
parasta jälkeä näyttää tulevan perus-pakkausteipillä.
mut ei tää vieläkään oikein riemunkiljahduksia herätä.

nöyhtäilyn välissä kävin olemassa super ja menin pumpiin.
enkä kuollut, vaikka iski kauhia hyytymä.
mut jotenkin on höntti olo.
silmiä kaiheraa ja vuodattaa.
eikä tämä jatkuva nenän valuminenkaan lisää virtaa.

kivointa viikonlopussa on kuitenkin ollut kookos.
eilen vähän juteltiin juttui teen merkeissä ja tänäänkin nähtiin.
hyvyyttä ja sillein.

meen teippaamaan tuota paitaa.
sohvalle.

saa arvata.

.. mitä tapahtui?

voi helvetti.

ja sämpylätkin "vähän" ruskettui tässä ohessa.

oon niin kodin hengetär, ettei mitään rajaa!

kulttuuria ja varauksia.

olen ihan valmis viikonloppuun.
mietin ensin, et jos menisin salille tänään, mutta lienee olis ihan aiheellista imuroida ja vähän tiskata.
salille kerkeän aamulla ja sunnuntaina.
eikös juu?

huomenna on vuoden ensimmäinen kulttuuri-riento ihanaisen kookoksen kanssa. mennään katsomaan koripalloa. kahdestaan. ihanaa.
mie jo vähän ehdottelin, et jos pelin jälkeen juotais miun kotona lasit punkkua. kun ei olla aikoihin juteltu. muuta kun salin saunassa (ja risteyksissä) ja siellä ei aina voi ihan avautua.
eli sitä ei lasketa.

tein myös kookos-varauksen maaliskuiselle kotiteollisuuden-keikalle.
ihan sama miten paljon sitä ennen joutuu kituuttamaan ja säästämään, mut sille keikalle mie menen.
vaikka pää kainalossa.
mie olen sen mielestäin ansainnut.
olemalla ihana. :)

note to self vol 3851.

8 vuotta ei ole riittävän pitkä aika.
älä ole typerä ja huvikses kurkkaile menneisyyden ihmisen naamakirjaprofiiliin, vaikka kuinka törmäisit siihen vahingossa.
oma tyhmyys on vaan pahinta.
miten helvetissä mie olen voinut olla niin tyhmä?

ja sit kun kaikki vaan palautuu mieleen ihan kirkkaana.

olis edes kunnolla valikoiva muisti.

tyhmätyhmätyhmä.

hooked.

mie olen taas ihan koukussa.
joka ikisessä välissä miun on pakko tarkastaa naamakirja (onko joku pelannut scrabble-vuoronsa? tai ehkä kirjoittanut jotain?), päivittyneet blogit (kamoon, mie elän teidän kautta!) ja tietysti sähköpostit (jos vaikka joku ois kommentoinut? tai vaan tykkäis ja lähettäis oikeaa postia).
ei siinä mitään, et tämmöistä on töissä, mut nämä samat oireet vaanii nykyään myös kotona.
kohta mie varmaan päädyn taas pelaamaan illat pitkät scrabblea anonyymien kanssa ja unirytmi heittää kärrynpyörää.

lisää vettä myllyyn tarjoaa puhdistus, joka odottaa yöpöydällä lukijaansa.

en tiedä, miten tähän taas päädyttiin. ku mie oikeasti tykkään nukkumisesta. paljon.

mut meen nyt kuitenkin kauppaan. nenä vuotaa ja olo on ihan duha. pyykinpesuaine on ihan finaalissa. tiskiaine kans.
maitokin olis aika hyvä ajatus.
ja ehkäpä joku juttu, joka taipuis ruoaksi?

***

ai niin! JD, näin siun veljee tällä viikolla. sillä oli joku karva-juttu (aka parta) naamassa ja puhuttiin, et jos vaikka nähtäis joskus teen ja catanin merkeissä. silloin (tiistai?) en kuulema saanut mennä tarkistuskäynnille, kun poika ei ollut siivonnut.. että äidille terkkuja, valvova silmä toimii. :D

huhuu?

missä kaikki on?
pitäisikö minunkin olla muualla?
miks kukaan ei päivitä?
onko teillä elämää?

miul ei vissiin ole.

vastaus huutoon.

2 kuukautta.
sit olis tytölle kovasti kaivattua liverokkia.
oioioi.

ja siis alle kuukausi vuoden kohokohdan ensimmäisten esiintyjien julkaisuun.
tyttö tykkää.

motivation.

panostaa pitäis uusiin opetuksiin.
pitäis tuottaa huikeaa opasmateriaalia.

kuuntelen sit vähän tätä.

mut oikeasti mie haluisin vaan väkrätä mustalla värillä, raapeterällä ja laatalla. ja vähän neuloa. virkata vihdoinkin sen hatun. huovuttaa pöytäliinan (eikös semmoinen olis ihan kiva häälahja?). helmeillä vihdoin suunnittelun alla olevan sormuksen.

ei mut jos nyt vähän skarppais.

älä hengitä täällä!

kaikki on vissiin taas yllättyneitä, kun kerron et "oho, vituttaa!"
on taas työkaverin kanssa huoneen jakaminen yhtä mukavaa, kuin tikkujen kynsien alle työntäminen.
olen urputtanut tästä aiemminkin, mut on aika syvältä, kun joutuu joka perkeleen aamu arpomaan tuon tuulella käyvän naisen mielialoja.
kenellekkään ei ole enää yllätys se, että hänellä on huono aamu ja lapsi on vaikea ja ja ja.

tänään päästiin jo siihen, et minua alkoi vituttamaan jo pelkästään se, että hän hengittää. ou joy.

ja sitten oikeasti yllättäviin juttuihin. aamulla oli taas pientä vaatekriisiä ilmassa, kun kaikki hyvät paidat oli yllättäen kuivumassa. vaatekaappia penkoessa käsiini osui ruskeat sammarit, jotka ostin pari vuotta sitten motivaatio-housuiksi ja jotka olin aivan sujuvasti unohtanut kaapin perukoille. ihan vitsillä ajattelin kokeilla ja hupsis, ne meni ihan kiltisti päälle.
varmaan kannattais tutkia sitä kaappia vähän enemmän.

ja sitten! on kuulkaa melkein puolessa välissä tää kuu menossa ja vieläkään ei ole ykskään vaate, kenkä, laukku tai levy karjunut kovaa miun nimeä! (voi tosin johtua siitä, että olen aika aktiivisesti vältellyt kaikkia kauppoja..)
mut siis aika huippua.

tänään keppijumppaa vedessä.
jos se vaikka vähän auttais näihin ojentajiin.
hoppas.

vaiheessa.

koko illan tuhersin ja tähän asti pääsin.
isosti on vaiheessa.
rouva H:n mukaan tuo näyttää jeesukselta. :)

universaali ahi. mut en tiedä mistä.

tänään jatkuis harrasteet.
ajattelin jotain rokkikukko-teemaa kevääksi.
ehkä aluksi herroja hynynen ja ylppö.

nyt kun näin mainitsin, niin kuitenkin molemmat menee ihan reisille ja päädyn viskomaan tuotoksia seinille.
että näin suuri luotto on tekemiseen.

alle 1,5 vuorokaudessa olen onnistunut kasvattamaan ihan tolkuttoman iho-ikävän. miten paljon on riittävästi?
tuntuu vaikealta uskoa, et joku päivä ei iho olis yhtään mielessä.
jotenkin käsittämättömältä.

mikähän hormonihäirä taas vetää mielen ihan harmaaks ja mössöksi.
kahviöveritkin onnistuin taas vetämään.
ja naamakirjan scrabble-pelitkin olen jotenkin onnistunut järjestelmällisesti häviämään viime päivinä.
ja haluaisin osata asioita.
ja pitäis käydä kangasvarastot läpi.
ja ostaa ompelukoneeseen uusia puolia.
opetella ompelemaan.

ehkä tää on joku kosto siitä, et söin aamupalaksi uunituoreen mantelipullan.
se oli hyvä.

vikaraportti.

olis niin, että oikea persus (joku voisi käyttää paikasta nimeä oikea pakara) ja molemmat ojentajat ovat sohjona eli rikki.
mut sillei mukavasti.
itseaiheutetusti.

mutta kylmyys ei ole itseaiheutettua.
on meinaan suhteellisen syvältä, että kun ulkona lämpötila alkaa hipoa pakkasten jälkeen -5celsiusta tai lämpimämpää, niin taloyhtiöstä katkeaa lämmitys. ja voin kertoa, että kivitalo hohkaa kylmyyttä. on jotenkin kummallista, et ulkona lämpenee ja kotona on pakko tupata ihan perseesti vaatetta päälle, että voi edes nukkua. kylmä patteri ja kylmä kiviseinä sängyn päädyssä nimittäin takaavat muuten niskakuoleman aamuksi. parasta oli muistaakseni perjantaina, jolloin lämmitys oli taas pois päältä ja sisällä oli vain 16,8celsiusta. ei pahemmin tehnyt mieli liikkua viltin alta minnekään.
duunissa on muuten sama juttu. jos ulkona on lämmintä, täällä jäätyy sormet ja nenä.

ei voi normityttö normiaivoilla normipäivänä ihan ymmärtää.

ansaittua.

nyt mie annan issellein luvan hautautua sohvalle.
otan eka lautasellisen kasvissosekeittoa ja jälkkäriksi kupin kahvia ja palan piirasta.
ihan vaan siitä ilosta, että kädet tärisee sporttailusta vieläkin ja huomenna tekee kipeää.

sit olis yksi korjattava koru. mut ehkä näillä tärinöillä se ei ole ihan helpoin homma.
voisin vaikka vähän neuloa. :)

viikonloppu mukavuutta.

aamulla sali/sauna.
päivällä torkkuja sohvalla/pyykkejä/kokkailua.
alkuillasta blackout ihanaisen kookoksen kanssa ja infon vaihtoa risteyksessä ihmeellisyyksistä.
siis juttuja naisesta, joka puki rintsikat paida päälle (nähty!) ja erinäisistä alusvaatteista mallia mummo ja väriä rouva.
illalla oli tarkoitus hautautua viltin alle sohvalle ja kirjoittaa se kirje itselleni.
se vähän jäi ja tilalle tuli ihoa ja silittelyä, jota ei vaikeutettu liialla puhumisella.
ehkä parasta ikinä on herätä siihen, et toinen on ihan liki ja silittelee.

nyt ajattelin leipoa sämpylöitä, tehdä porkkana-chili-piirasta ja ehkä elokuvailla.
iltapäivällä sporttia.

ei ihan paska viikonloppu. :)

kaunista.

perjantain kunniaksi jotain kaunista.

heipat.

tyttö olis takasin.
vajaa kolme vuotta seikkailin vuodatuksessa, mutta tuli tarve päästä pois.
en oikein innostunut uudistuksista ja "parannuksista", joten lälläslää, tulin tänne takas!

hieman harmittaa jättää omin_pikku_kätösin väkerretty sivupohja, mutta ehkä mie kestän. jos inspis iskee ja aikaa löytyy, niin ehkäpä mie joku päivä väkrään tännekin jonkun ihanuuden. :)

jos tulis tänne takas.

mut kokeilee nyt ensin tätä mobiilibloggausta.. tai jotain.