tyttö ei taas tajuu.

minnuu ärsyttelee.
minä en ole mikään helvetin ajatustenlukija! jos jotakin mättää, niin eikö sitä voi sanoa? sanosit vaan ihan reilusti, että nyt ei jaksa/viitsi/kehtaa. tai sit jos on kiire, niin kertoisit edes sen.
ei vaan kato voi ymmärtää.

V kävi. pannaroitiin ja juteltiin. illalla ei taas nukuttanut. onneksi patrick tuli kotiin. katselin sitä sitten puoli kahteen asti. väsytti ja oli paha olo. en vaan tiedä miksi.

pitäis päivittää cv. laittaa yhdelle entiselle pomolle viestiä.. niillä olis kai töitä tarjolla. taidan tehdä sen illalla.. tai huomenna. olishan se aika upeaa, jos neitillä olis alkuvuonnakin töitä!

mut jos nyt kuvittelis tekevänsä niitä oikeita töitä joista miulle toistaiseksi maksetaan palkkaa?
ja sit menis kotiin, ahistais ja katsois taas uudestaan patrickia. tai jotain ällöä-itku-kuvaa.
vois kärvistellä.

tiistai ei taida olla toivoa täynnä.

alkulämmittely ja selkälihakset meinasi eilen todella tappaa. mut sen jälkeen olikin ihan hyvä olo. :)
ainut mikä häiritsi, oli semmoinen helvetin pelottavan näköinen mies, joka riuhtoi rautaa ja mennä höyrysi muista välittämättä ympäriinsä. miks semmoisia ei voida poistaa saleilta? oikeasti? vähän välillä arveluttaa, josko saa käsipainosta päähänsä.
jos se mies on siellä tänään, niin mie olen ainakin varautunut käsipainojen kanssa.
nih.

miksiköhän ulkona on noin ankeaa ja synkkää? eikö vois tulla oikea talvi ja tää kökköily loppuis? lunta vois tulla vähän, vaikka 20 senttiä. se riittäis. sitten se olis ja pysyis maassa. olis nätin valkeaa ja talvista, mutta joka aamu ei hukkuis lumeen. kunnes tulis kesä. miksei näin vois tapahtua? kurja sää näkyy suoraan naamasta. olisin hurjan paljon tyytyväisempi, jos ei tartteis kyttäillä ilmojen vaihtelua.
prkl.

tän pitäis tehdä vähän töitä. mut ei oikein nappais. olin meinaan koko aamupäivän ja eilisen (niiltä osin kun kykenin) niin über-ahkera. sain yhden ison jutskan tehtyä.. enää olis yksi keskeneräinen jutska ja sit vois alkaa panostamaan uusiin jutskiin.. en olis kyllä vielä pari viikkoa sitten tätäkään ihmettä uskonut näkeväni. kunhan vaan tuon yhden keskeneräisen kökön saan pois käsistä, tanssin niin satavarmasti sadetanssia ja olen niinniin iloinen! jos vaikka tällä viikolla.. vois vaikka pitää vapaapäivän. :D

*herne?*

soiva pää.

tän päässä soi vaan olavi.
laululija näyttää olevan tänään soittolistalla ainoana kappaleena.
ja se soi ja se soi ja soi.

huomattavan paljon miellyttävämpi kuin viime viikon lemmenlaiva-tunnari.
*ugh.*

sisko taisi oikeasti olla humalassa.

maratonikrapula.
työpäivä on tyyliä life-in-hell.
lauantai-ilta vainoaa vieläkin.. luulin jo eilen illalla, että vatsalihakseni ovat täydelliset ja ihanat koko päivän jatkuneiden treenien johdosta, mutta voi pojat, että osasinkin olla väärässä.
kolmen aikaan viime yönä löysin itseni oksuilemasta. ei tuntunut mitenkään erityisen hemaisevalta tai ihanalta. kaiken kruunasi kuitenkin pienet pahoinvointisessiot tänään lounaan jälkeen. voin ihan luottamuksella kertoa, että kaikki mitä olen lauantai-illan jälkeen pistänyt suuhuni, on myös tullut aika tarkasti samaa reittiä pois.

mut hei, oli oikein kivat kinkerit!
kataja voitti.
joulumojitot oli hyviä.
yritin juoda itseni kauniiksi.. join vahingossa kaikki miehet komeiksi. miten helvetissä sekin oli mahdollista? jopa mr. lisma näytti hyvältä.. ei elämä.

just.. tapahtui eilen kyllä jotain muutakin kuin vain über-pahaa-oloa. neljäsosa-sisko soitti. ne pyysi miehensä kanssa minnuu niiden nuorimman neidon kummiksi! :D
ehken mie olekaan ihan kauhean huono ihminen, kun miun vaikutuspiiriin tarjotellaan jo neljättä viatonta lapsukaista.. toivottavasti tämä nuorin on myös yhtä kiltti kuin muut pummitätin kummilapset. pummitäti tykkää kilteistä ja hyvä käytöksisistä lapsista.

auts.. 30 minuuttia armonaikaa. sali kutsuu. ja mie kuolen.
en juo varmasti yhtään ennen seuraavaa kertaa.
yäks.

*0 säälittävää viestiä*
*1 äärettömän(?) oleellinen ilmoitusluontoinen klo 03.02*
*1 nerokas vastaus vastaukseen 04.48*
*känniääliö*

sisko tahtoo humalaan.

versus huusi ja minä vastasin huutoon.
join lasillisen ja ensimmäistä kertaa pääsin käyttämään turhinta esinettäni: viinipullon sulkijaa!
ei sillä, että joisin viiniä jotenkin harvoin, vaan ku meillä päin pullot juodaan kerralla tyhjiksi.. :)
no, oikeassa seurassa olisin sen varmaan kokonaan juonutkin, mut hyvä näin.

olen siis viettänyt perjantaita. yksin kotona. kerännyt voimia (?). huomenna armaan aktiivikaksosen kanssa koripalloa ja sitten reipastelemaan. tavoitteena adhd:n tekemät jouluiset mojitot.
..ja tyttöjen pyllyt pyörii..

*antibiootit on ihania*
*koko päivän saldo: 2 selkeää kärvistelyviestiä ja 0 vastausta*

ei elämä..

ei elämä..
lueskelin taas vähän vakkariblogeja ja mitäs löytyikään???
mistä ne puhuu?:ssa oli linkki aki riihilahden blogiin ja sieltä löytyi tämä aivan helmi juttu naisesta futis-katsomossa..
*hehee*
oikeasti.. tää vaan täällä naureskelis.

*jalat tärisee*
*hyvää huomenta -liike on edelleen suoraan helvetistä*
*mut vähän hymyilyttää.. taas.*

miten niin on helppo olla onnellinen?

ei taas jaksa ymmärtää itseään. tai saati sitten muita. miksi ihmeessä mie reagoin asioihin taas näin? voisi luulla, että tähän ikään mennessä saisi oman päänsä edes sellaiseen kuosiin, ettei olis näin tuulella käypä.
mut kato kun ei.
ei mitenkään mahdollista.

rakas numero 251 on ollut vähän kovassa käytössä. rakkausrunoja soi parhaillaan vasta 17. kertaa ripiitillä. pitänee kohta siirtyä irrallaan -viisuun.. se on ehkä enemmän osuvampi, sillä ei liene ole enää kenellekään mikään yllätys, että "v***u mä olen sekaisin"?

palkkanauhakin tuli. miks mie saan niin pientä palkkaa? mitä iloa oli opiskella ylempi korkeakoulututkinto ja silti on aina ihan köyhä? ja miksi kela haluaa miulta rahaa.. ihan ku sitä olis missään vaiheessa oikeasti ollut reilusti.. ei voi vaan tajuta. väitän, että jos voittaisin lotossa edes vähän reilusti rahaa tai saisin vaikka 1000€ enemmän palkkaa kuussa, niin miun elämänlaatu paranis ja ahdistuskin vähenis ainaskin vähäsen. ja jos olis paskaa ja ahistais, niin sit vois ilman huonoa omista oikeasti ostaa edes vähän paremman mielen. tietäisin ainakin yhden kenkäkaupan ja yhden jumalaisen levykaupan joka parantais miun mieltä ihan satavarmasti. korispeleihin kausikortti ja hillitön kasa leffalippuja olisi kans aika kiva ylläri.

V tulee illalla käymään. luvassa pannukahvia ja olavia. ehkä vähän trivialia tai catania (jos jaksan yllättää itseni ja V:n hakemalla sen J-D: n luota.. se on ollut siellä hoidossa).. kohta kuitenkin ensin salille, jalkapäiväilemään.

*miks ei voi vaan olla?*
*miks ihmisten pitäis olla muka parisuhteissa?*
*kysyn vaan!*

mikä ihmeen idea on olla allerginen?

tää lähtis kohta salille, käsipäivä.
oikeastaan aika hyvä.. vähän ärsyttelee. mie en oikeen ymmärrä, miks joskus mikään ei ole muka hyvin. esimerkiksi jos tulee liikaa viestejä niin välillä voi ahistaa. tai sit jos just silloin ku haluais saada viestin, niin sitä ei kuulu, taas ärsyttää. ja jos olis oikein suotavaa nähdä, niin sit se ei v***u mitenkään onnistu.
tätä vaan pohdiskelen.

joo. lähden hankkimaan vetkula-väsy-kädet.

*lauantaina koripalloa*

saldo.

ei ollut vieläkään lankoja. mikään paita ei huutanut "vie miut kotiin!", korteista ei ole vieläkään ideaa ja lelukauppa jäi katsastamatta.
konnuus sai kuitenkin ruokaa, rakas nro.251 muutti kotiin ja löysin punaisen talvitakin. ainut mikä vähän nyppii, on se, et kun tulin kotiin, niin jopa oli tullut 30% alennuslappu liikkeeseen, josta ostin uuden takkini.. kreit.

ja stellaa oli taas tullut eskoille.. J-D sai kuuntelijansa. :)

*mut älä lausu rakkausrunoja, mä näen niistä painajaisunia*
*o. uusivirta "rakkausrunoja"*

typerä virne.

tänään on sitten vaan virnotettu. aamuksi onnistuin kasaamaan hirveän teho-buustin ja sain tarvittavat materiaalit lähes valmiiksi ajoissa, mut sen jälkeen olenkin ollut vähän virnistelevä hönökki.. tai no sainhan mie lounastauolla haettua vähän maalaamiani juttuja. sain the mukin viime viikolla valmiiksi ja hain sen ny kotio ku se oli poltettu. hämmentävää.

hirviästi ei viitsis. taidan lähteä kaupungille.. konnalle pitäis ostaa ruokaa, lisää villalankaa tarviis, uusi paita olis aika pop ja lelukaupassakin pitäis käydä.. ja sit pitäis hankkia joulukortti-tarpeet, kunhan ensin keksis mimmosia kortteja tänä vuonna väkräis. alkaa tulla pieni kriisi.

ai muuten, eilinen lista olikin vähän puutteellinen.. :)
~ kylppäriin-sellainen-roikkuva-hylly -jutska
~ puna-vihreä tarjoitin
~ lautasliinoja (isoja ja pieniä)

*hangonkeksi*
*smg - talvipuutarha*

liian vähän aikaa.

aim bäk!

hieman väsynyt, rahaton mut kuiteskin aika iloinen.. shoppasin aktiivisesti sen vähän minkä kerkesin ja juoksin sukulaiselta toiselle.. yhtään kaverikaveria en kerennyt edes näkemään, mut sen tiesin jo ennakkoon, niin en matkastani hirveästi huudellut.. viikonloppu on vaan ihan liian lyhyt aika.
*huoh*

mutta mitä kaikkea visalla sitten sainkaan???
~2 isoa kehystä (50*70)
~peppi-juliste
~2 sohvatyynyä (vihreitä)
~pucca-sateenvarjo
~3 joululahjaa
~B:n t-paita :D
~peltinen kannellinen laatikko (meikeille löytyi uusi koti)
~ja rintsikat! (ylläri)

nyt taidan mennä peiton alle.. tämän päiväiset urheilusuoritukset ja vimeöinen autoilu väsyttää..
*zzz*

olen niin ihana!

isoon sitiin!

tänään on vapaapäivä!
juna lähtee 2 tunnin päästä, nään serkkuseni iltapäivällä ja sitten nää ottaa auton (?) keulan suunnaksi espoon. huomenna helsinkiin aamukahville veli N:n kanssa, serkkujen näkemistä ja shoppausta!
sunnuntai on pyhitetty harrastamiselle *hihiii* ja illalla ajellaan kotikotiin.

eli kun maanantaiaamuna palaan linjoille ja töihin (suoraan bussista) on tilini todennäköisesti aika tyhjä ja visa kiittää runsaasta ulkoiluttamisesta! :D

mpk vai ihan vaan pk?

paleltaa.
mut ei ahista.
työnteko ei jaksais just nyt napata.
mut ei vituta.
haluaisin ampua oppimisalustan, se on paska.
mut hymyilyttää.
ulkona sataa ja miulla on paha olo liiasta kahvista.
mut ei haittaa.

on vaan aikasta hyvä mieli.
ja se jos mikä on vaihteeksi aika ihana asia.

*motivaation puute keiju vai pelkkä puute keiju?*
*tätä elämää suurempaa kysymystä miettiessä kuuntelen yhä uudestaan ja uudestaan syysmyrkkyliljaa ja mustia siipiä yli taivaan*

shiny happy people.

ei paljoa vesisateet haittaa kun naurattaa.
*hih*

duunari.

tälle napsahti sitten piikavuoro. viikon verran meidän kaffehuoneessa on sou fresh änd sou kliin kliin -meininki. kyllä paikat kiiltää. pesin just vähän kaffepannuja ja mikroja. kerrankin näki kättensä jäljen. oikeita töitä!
alan duunariksi!

sama juttu miehissä. näistä tieteentekijöistä on löytänyt hirvittävän paljon piirteitä, jotka tökkii. siis tunnen kyllä monta aivan ihanaa tieteentekijämiestä, jotkut ovat jopa toisia ihanempia.. ystäviä. mut sitten jos miettii ihan miesmiehiä, niin jotenkin niitä ei vaan voi oikein edes ajatella. tietää liikaa.. juttuja. eli siis jäljelle jää duunarit. semmoiset, jotka osaa tehdä oikeita äijä-juttuja. korjailla ja kaikkea.

että tämmöistä maanantaita tänne. lähden kohta salille. leikin sporttia. ja illemmalla kummitytön ja kummitytön äitin kanssa suuntaan lastenkonserttiin. jos muistais, niin vois samalla käydä ostamassa vähän lisää lankaa, niin vois jatkaa neulomista..
*käsityöt=syksy ja synkeä*

ja lopuksi, sister.marylle hurjan paljon onnea! olet niin hyvin säilynyt. ikäiseksesi. :D

viikonloppu.

en ole murjottanut.
olen viettänyt eilen ja tänään useita tunteja J-D:n tykönä, gilmorea ja catania. olen tiskannut ja selvittänyt syyn keittokomerossa olleeseen pahaan hajuun (sipulipurkissa oli yksi kuollut sipuli, tai siis se oli taas heräämässä henkiin). vein pulloja kauppaan. tein ruokaa.
joo ja olen pessyt 3 koneellista pyykkiä ( tai siis herra G on pessyt) ja ensi viikolla voi taas leikkiä sporttia, kun salivermeet on taas ympäristöystävälliset. äh, kuulostan oikeasti ihan epänormaalilta.. sporttailua useita kertoja viikossa, alkoholiton viikonloppu, kotiaskareita???

mitä miulle on tapahtunut?
mielialat heiluu laidasta laitaan vähän turhankin vinhasti.. jotain tasoittavia? tai jos vaikka pieni stressin poisto ja vähän rennommin ottaminen auttais näin ensi alkuun. ensi viikonlopuksi espooseen ja helsinkiin. nään ihmisiä ja käyn serkku N:n kanssa harrastamassa.. hieman jänskättää, miten neidit löytää autolla perille, mut jos ollaan oikein avuttoman näköisiä, niin eiköhän joku pelasta meidät pulasta..

tänään on muuten ensimmäinen isänpäivä, etten ole isän luona tai kotonakotona käymässä. aika outoa.

*lopullinen saldo 118h*
*huh*

pimeää.

perjantai ja mie töissä 12h.
päivän väänsin oppimisalustaa kuntoon ja häthätää sain sen edes johonkin kuosiin kymmentä vaille viisi. hirveällä kiireellä kipitin kampuksen toiselle puolelle ja koulutin 3 tuntia. väsy. mut tuosta illasta saa onneksi aika kivat ekstrat. kela kiittää.

on kyllä ollut ihan über-kurja viikko.
oma pää yrittää hajota, mutta oli pakko vaan skarpata ja tehdä nuo työt. nyt voi vähän hengähtää. ehkä. pää yrittää edelleen hajota ja asiat menee pääsääntöisesti aika hyvin päin reisiä.. jospa nukkuminen, gilmore, siirappielokuvien (taitaa olla pakko aloittaa love actually -kausi) katsominen, kynttilät ja sohvannurkassa synkkäily auttais. (kunhan joku ensin tiskais ja siivois.. vapaaehtoisia?)

oli tässä viikossa kuitenkin muutama aika huippuhyvä hetki:
~ tosi paskan keskiviikon päätti korispeli kookoksen kanssa ja käytiinpä jännän pelin jälkeen vielä teatteriravintolassa syömässä ja bogailemassa.. *hehheee*
~ mummon leikkaus meni hyvin, teräsmummo on jo siirretty omaan terveyskeskukseen toipumaan ja treenaamaan kävelyä.
~ tänä syksynä EI todellakaan ole enää iltaopetuksia tai koulutuksia. vaan normityöt.
~ sain raahauduttua puntille jopa 3 iltapäivänä. *sankari*

epätodellista.
*105h*

syysmyrkkylilja.

rakas numero 250. nätin pyöreä luku. pedot.
kaunis vaaleanpunainen cd.

piiretyt elämänpiirimme rajat
on vahvoilla väreillä mielemme kehikkoon.
ilta on hellä ja totuus on raskasta,
pian on mentävä kauaksi niin.
kasvojen välillä avaruus kaareutuu,
aika on harha tai erehdys, oikku.
halua, tarvitse, pyydä tai vaadi
vain parhaansa tehdä voi jokainen.
-syysmyrkkylilja, a.w. yrjänä-

paha olo.

jos miusta ei lähiaikoina kuulu mitään tai minuun ei saa yhteyttä, niin olen siirtänyt oman pääni hetkeksi oikeasti offlineen. ja kyl mie taas kohta olen sosiaalisempi kuin moni haluaisikaan.

nyt ei vaan jaksa.
kaikki pienetkin asiat nyppii ja mikään ei ole selkeää.

ei jaksa.

ratkaisuni.

minä, neiti yllätystyttö, olen päättänyt hankkia lobotomian päähäni.

tämän toimenpiteen jälkeen päässäni tulee olemaan ihanan hiljaista ja rauhallista. tämän ansioista en tule enää ahdistumaan tahi panikoimaan, jos ja kun asiat menevät vaikeiksi ja poikkeavat tutusta ja turvallisesta. en enää pode huonoa omaatuntoa tekemisistäni tahi tekemättä jättämisistäni. en tule enää olemaan ihana itseni viikonloppuisin, en ole enää täydellinen.

istun vaan pää ihanan hiljaisena.
tyhjänä.


*22 tuntia*

neiti aurinkoinen... :D

hehheee...
hyvä päivä.
aamulla olin yllättävä ja tehokas sportti ja tehokkaasta aamusta johtuen olin aikasta reipas neiti aurinkoinen koko päivän. töissäkin kerkesin olemaan vain vähän, sillä keskellä päivää sain vielä uuden kampauksen ja iltapäivällä lähdin virkistäytymään.. shoppailtiin työkaverin kanssa varsin tehokkaasti ja visa oli kovassa käytössä..
ilta menikin neiti kookoksen ja ihanaisen kaveriporukan kanssa (ja iltaan kuului hyvin vähän karaokea!) nestetankatessa ja pöydillä tanssiessa.
oli taas aivan huippu kiva ilta.
halailtiin aamu neljältä vähän puita.
*hih*

ja tänään onkin sitten huomannut, et taisin juoda taas kuution alkoholia.

perjantain ainut kurja asia oli puhelu. :(
mummo on sairaalassa, mutta teräsmummon ennuste on hyvä.

ei sit urheiltu.

juu ei.
ei ollut urheilupäivä.
ja huomenna ei jouda, töitä, virkistymistä ja illalla a-kaksosen kanssa sivistyneesti viinille.
vähän

*blah*
*taitaa tarvita taas huomenna ostaa hyvän mielen*
*aika ankeeta*

kukkasia ja eilinen paniikki.

tää sai ruusuja.
oih. kolme ihanaa tummanpunaista ruusua. ja kaiken huipuksi ne tuli varsin charmantilta herrasmieheltä. :D loppui siis iltaopetukset ja kurssin päättymisen kunniaksi sain eräältä herralta kukkasia. hih. saan ihan selvästi liian vähän kukkasia. olisin vieläkin helpompi, jos miulle vain tuotaisiin välillä kukkia. ja mielellään nättejä kukkia. ruusuja , gerberoita, kalloja.. kukkiakukkiakukkia.

nyt onkin 2 ja puoli kuukautta ilman iltatöitä. aika lomamainen tunnelma. hihii.. jos vaikka kokeilis taas vähän sporttailla hieman aktiivisemmin. jos vaikka kävis huomenna töiden jälkeen salilla? tai jos sittenkin olis muuten vaan sportti.. :D

ai niin.. hieman pelotin eilen itseäni. käytiin siis ennen hiusten värjäystä j-D:n kanssa kaupassa ja tietysti kävin läpi kaikki vaatehyllyt. siinä tarjontaa silmäillessäni päädyin katselemaan ihan kivaa neulepaitaa , peruspaitaa (vaaleansininen??? mikä minulla taas on???), kun se iski. se oli täysin parisuhdepaita! siis juuri semmoinen paita mitä parisuhteessa elävät pitää! voi elämä, millä nopeudella se ihankivaneule menikään takaisin hyllyyn ja minä tyttö poistuin paikalta. miten ihmeessä mie edes päädyin katselemaan sitä?

ihan pakosti tää syksy.
syksy ei selvästikkään sovi minulle.

ja oikea määrä on...

249.
tuo on siis vain noin luku, sillä laskin vain cd-kotelot (ja kyllä, niissä on kaikissa levy sisällä) ja noissa on aika monta tuplalevyä ja jokunen 3 levyn paketti. ja sinkut jätin pois laskuista. ja joitakin levyjä on paikassa äx, tunnetaan myös talsi nimellä. eli siis osa levyistä on tallessa, jonkun kaapin syövereissä.
eli kyllä, levyjä on monta. :D

leikin muuten kampaajaa.. j-d oli ihan tyytyväinen. laitettiin vähän väriä ja kuunneltiin gilmore soundtrackiä.. eräs levyn kappaleista menee kertosäkeessä tyyliin "life is unfair, kill yourself or get over it". ja tyttöjä hieman hymyilytti. ihan vaan vähän. *hih*

*vieläkin naurattaa urheiluvammoihin tarkoitetut antibiootit*
*hehhee*

rakkaista lapsistani.

ihmeellisyyksiä sitä tyttö alkoikin taas miettimään..
herra P kysyi tänään ohimennen montako levyä miulla on. vastaukseni oli hyvin tyhjentävä: "ööö.. monta?". oikeiden töiden pariin palattuani rupesin ihan miettimään montakohan cd:tä notkuvasta hyllystä oikein löytyy.. ja en oikeasti osaa yhtään sanoa. niitä on.. MONTA! miten on mahdollista, että mie en oikeasti osaa edes yhtään arvioida montako rakasta miulla siellä on? ja varsinkin kun lähes kaikki niistä on omalla tavallaan rakkaita ja tärkeitä. jokaisen hankkimiseen on ollut joku äärettömän hyvä syy ja jokainen levy on täydellinen ainakin johonkin tilanteeseen. ja sitten mie EN edes tiedä monta niitä on. miten voinkaan olla näin tunteeton ja huono ihminen?

tänään on pakko laskea. ei tule muuten mitään.
*huonohuonohuonohuonoihminen*