ei taas jaksa ymmärtää itseään. tai saati sitten muita. miksi ihmeessä mie reagoin asioihin taas näin? voisi luulla, että tähän ikään mennessä saisi oman päänsä edes sellaiseen kuosiin, ettei olis näin tuulella käypä.
mut kato kun ei.
ei mitenkään mahdollista.
rakas numero 251 on ollut vähän kovassa käytössä. rakkausrunoja soi parhaillaan vasta 17. kertaa ripiitillä. pitänee kohta siirtyä irrallaan -viisuun.. se on ehkä enemmän osuvampi, sillä ei liene ole enää kenellekään mikään yllätys, että "v***u mä olen sekaisin"?
palkkanauhakin tuli. miks mie saan niin pientä palkkaa? mitä iloa oli opiskella ylempi korkeakoulututkinto ja silti on aina ihan köyhä? ja miksi kela haluaa miulta rahaa.. ihan ku sitä olis missään vaiheessa oikeasti ollut reilusti.. ei voi vaan tajuta. väitän, että jos voittaisin lotossa edes vähän reilusti rahaa tai saisin vaikka 1000€ enemmän palkkaa kuussa, niin miun elämänlaatu paranis ja ahdistuskin vähenis ainaskin vähäsen. ja jos olis paskaa ja ahistais, niin sit vois ilman huonoa omista oikeasti ostaa edes vähän paremman mielen. tietäisin ainakin yhden kenkäkaupan ja yhden jumalaisen levykaupan joka parantais miun mieltä ihan satavarmasti. korispeleihin kausikortti ja hillitön kasa leffalippuja olisi kans aika kiva ylläri.
V tulee illalla käymään. luvassa pannukahvia ja olavia. ehkä vähän trivialia tai catania (jos jaksan yllättää itseni ja V:n hakemalla sen J-D: n luota.. se on ollut siellä hoidossa).. kohta kuitenkin ensin salille, jalkapäiväilemään.
*miks ei voi vaan olla?*
*miks ihmisten pitäis olla muka parisuhteissa?*
*kysyn vaan!*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti