säälittävä syksy.

onhan taas. syksy.
ensin katosi ääni. ei mennyt opetus ihan niinku strömsössä. en tietenkään jäänyt saikulle, vaan tein etätöitä kotoa käsin. kun ääni lopulta palautui, palasin töihin töihn ja pari päivää myöhemmin tuli kuume. semmoinen ihan oikea, kova kuume. tässä vaiheessa tajusin olla loppuviikon sairaslomalla.
maanantaina kuitenkin kuvittelin olevani täysin pelikunnossa ja tiistain vietinkin sitten päivyustyksessä. maskilla keuhkoja avaavaa lääkitystä ja matkaan nippu reseptejä ja sairausloma.

niin että tällei olen viettänyt viimeiset kolme viikkoa.

sohvalla makoillessani olen myös katsonut paljonpaljon huttua, väkertänyt koruja pitkästä aikaa ja neulonut jo joululahjoja. on myös ollut paljon aikaa murehtia tulevaisuutta. mitä minä teen, jos työt loppuvat kesällä? tämä sama peikko on palannut kummittelemaan, enkä tykkää tästä yhtään. työpaikalla uhkaa käydä aivan hirvittävä viikate ja jo pelkkä ajatus aiheuttaa unettomia öitä.

mutta jos nyt ottaisin vähän lääkettä ja katsoisin jonkun murhan ennen unia.
jos se tästä.
ehkä.

kuusi vuotta.

siihen meni.
siihen, että mies tapasi ihanimman kookoksen.
tänä aamuna.

oho.

rokrok.

niinhän siinä sitten kävi, että mitään en ole taas saanut aikaiseksi.

tai no vietin mie monta päivää hunningolla.

vuotuinen siideritsii, aurinkoa, ystäviä ja rokkia -viikko meni ja vaikka kaikki peruspalikat oli tulvillaan mahtavuutta, sattui ja tapahtui kaikkea super-perseyttä, joten kesän hehkuttaminenkin on jäänyt vähän väliin.

mut oli ihania ystäviä ja supernaisia.

ja kotiteollisuutta mieskuoron kanssa.

eturivissä.

tykkään.

tuli loma ja mie kävin pienellä retkellä!

vietin juhannuksen saimaan rannalla ja sieltä suoriuduin suoraan isolle kirkolle.

oli treffejä. ensin päiväkahv eiku siis.. mymskän, minjan ja tiinan kanssa, josta siirryimme minjan ja tiinan kanssa kalasatamaan. siellä meitä odotti dave♥.

en osaa kirjoittaa tästä(kään) riittävän hyvin, joten:

upean sunnuntain jälkeen sukelsin hotellin puhtaiden, valkoisten lakanoiden väliin ja vielä seuraavana aamuna en osannut tehdä muuta kuin hymyillä.

mahtavan aamiaisen jälkeen tapasin lisää ihania ihmisiä ja välillä leikin itsekseni turistia.

retkeen kuului myös ruokailut nepalilaisessa ja thaimaalaisessa lounaspaikassa sekä jälleen kerran mieletön sushibar! tutustuin myös hakaniemen halliin aamiaisen merkeissä ja tein kaikkea ihanaa ja tavallista.

tykkään lomailla helsingissä.

tykkään ihanista ihmisistä.

tykkään davesta.

mie tyttö se vaan tykkään.

jookojookojookojoo?

kaikki on ihan harmaata.

sataa ja väsyttää.

jos on ollut semisti ihana, vaikkei ois pitänyt, niin voiko silloin olla niinkuin ei oliskaan? voihan?

voisinko oppia käyttäytymään muuten kuin hurmaavasti humalassa? voisinhan?

voisiko puhelimeen jo tulla se alkolukko? voisihan?

olisiko pieni itsesuojeluvaisto liikaa pyydetty?

voisiko miun raksu polkupyörä jo lakata aiheuttamasta huolta? voisiko?

voisiko loma jo alkaa?

sunnuntai.

asioita, joissa on virhe.

ensteks, miusta lomalle pitäis päästä heti, eikä vasta ens viikolla.

toiseks, miusta toisen töihin herääminen klo 5 on pyllystä, koska silloin minua pussaillaan vähemmän arkena.

kolmanneks (sujuvasti kytköksissä edelliseen), +12h/pvä töitä tekevän miehen väsymys on pyllystä, koska minua pussaillaan vähemmän arkena.

neljänneks, miks uudessa puhelimessa ei voi olla miun haluamat asetukset valmiina?

viidenneks, miks "äly"puhelimiin ei voi vaan tilata kuvaviestiasetuksia tekstarilla vaan ne pitää naputella käsin.

kuudenneks, miks asetukset on siltikin väärin?

siinäpä niitä. nyt meen kastelemaan tomaatit. ja kukat. ja mansikat. ja salaatit. ja basillikat. ja rikkaruohot.

ja huomenna juon kuution alkoholia ihanan rouva ananaksen ja setä krapulakeijun kanssa.

ja se jos mikä, on sellaista parhautta, että ei ole mitään järkeä.

*pahoittelut kaikille, jotka saavat viikonloppuna epämääräisiä tekstiviestejä tai outoja puheluita, se olen mie, joka ei osaa käyttää puhelintaan. eikä siinä puhelimessa ole vieläkään alkolukkoa*

se aika kuusta.

on päiviä, jolloin haluaisi vaan hautautua tiukemmin peiton alle.

ja silti sitä vaan kampeaa ylös ja raahautuu töihin, juo ihan liikaa kahvia, syö vähemmän ravitsevan lounaan ja tajuaa, että ei oikeasti saa tehtyä kiireellisiä töitä eteenpäin, kun ne henkilöt, joilta pitäisi saada tietoja, on jossain helevetin koulutuksessa. koko päivän.

oi tieto, miksi siun saaminen ajoissa on niiiiiiin vaikeaa?

juuri kun huimaa vauhtia otsaan kasvava elin alkaa saavuttaa pelottavat mittasuhteet, tajuat, että olet ollut (taas) liian pitkään töissä ja meinaat myöhästyä sovitusta jumpasta. puhiset, selvität ipodin kuulokkeiden johdot ja reippailet (?) jumppaan rokin raikaessa kuulokkeista.

tuntia myöhemmin, lihakkeet hyytelönä, viet kahvakuulan paikalleen, vaaput saunaan ja naurat vedet silmissä.

elin otsasta on kadonnut.

alkaa tuntua, että ehkä ne työt etenevätkin huomenna.

eikä aamuinen vesisade ole ehkä maailmanloppu?

vielä jos tämä tunne jatkuis aamulla.

8 työaamua ennen L-O-M-A-A.

jos mie nyt tormistun?

taas on viilettänyt aika.

mitään en ole osannut kirjoittaa ylös.

töitä on ollut vähätellen sanottuna paljon.

nyt alkaa viimeiset rypistykset ennen lomaa.

juhannuksen jälkeen yityövapaillaan jokunen viikko ja sit lomaillaan.

elokuussa takaisin sorvin eikun toimiston ääreen. :)

ihania aurinkoisia päiviä, vähän pussailua ja paljon kukkien ja tomaattien hoitamista.

ja vähän musiikkia ystävien kanssa.

niistä on viime ajat tehty.

.. ja voi riemua! kahden viikon päästä taidan päästä aika mahtavassa seurassa drinksuttelemaan ja treffeille daven kanssa. jänskättää!

Ai mitä tein lauantaina?

mie niiiin tykkään miun kamerasta. tyttö ♥ canon powershot g12. luvluv.♥

ihan ensimmäinen, vahingossa.

*se on muuten ihan ensimmäinen myyty rokkilippu kesälle 2011.*

*puolivahingossa*

*ja siekkareiden uusi vinyylisinkku*

jatko-osat on syvältä.

ihana viiru soitti. oli melkein kuin ois ollut teetä ja sympatiaa. tosin puhelimitse ja ilman teetä. mutta teki niin hyvää. kiitos, olet ihana. ♥

kaksi päivää olen taas totuttautunut niihin puolikoviin linsseihin. eilen 4h ja tänään 9h. eilen linssien poiston jälkeen näin kaiken kolmena, oli kuulkaa vekkulia tehdä pikkutarkkaa hommaa tietokoneella. tänään linssien vaihdon jälkeen oli pakko ottaa pienet tirsat, kun näkötarkkuuden iso muutos aiheuttaa äkkiseltään riemastuttavaa päänsärkyä. saas nähdä, mitä tästä vielä tulee.

huomenna tulee pienempi pikkuveli yökylään, sunnuntaina päivällä sielun veljeillään ja sit sunnuntai-iltana veli suuntaa pakkaamaan jotta voi siirtää itsensä toiselle mantereelle. ikävä tulee, vaikka eiköhän se pärjää. vaikka siellä on niitä ällöjä käärmeksiä. no entäs ne muut?

• isompi pikkuveli ei ole ilmoittanut itsestään vieläkään.


• kaverista ei tietenkään ole kuulunut mitään. tosin ei sillä varmaan olekaan mitään asiaa.


• ja ystävä ei ole vastannut tkeskiviikkoiseen viestiin eikä reagoinut tämän päivän puheluun.

että mitäs tässä. vois melkein sanoa, että vähän ahistaa.

onko se nyt niin vaikeaa?

no niin. olihan taas vapaapäivä. plussan puolelle pääsivät:

• yllättävän siedettävä hammaslääkärikäynti, jossa paljastui lohjennessa hampaassa ollut reikä. hammaslääkärin mukaan hyvää tuuria, sillä pian olisi ollut edessä juurihoito. superplussat siitä, että kestin koko homman ilman piikkiä.


• pienimies P 3kk, joka jaksoi nauraa tytölle monta tuntia.


• ostosterapian tuotos: ruudulliset converset.

vahvasti miinukselle vetää:

• silmälääkäri, joka kertoi, että vasemman silmän muoto on muuttunut niin paljon, että enää sen silmän näköä ei saa enää korjattua silmälaseilla. nyt sitten pitää keväästä huolimatta käyttää niitä kovia piilareita ja toivottavasti niillä saadaan silmään sen verran tarkkuutta, että ei tarvitsisi alkaa miettimään niitä kokeiluasteella olevia operaatioita tai pahimmillaan sitä elinsiirtoa ihan äkkiä. toivottavasti ei ikinä.


• kaikenkarvaiset y-kromosomit, jotka eivät osaa kommunikoida. eniten nyppii isompipikkuveli, jolla ei ole ollut aikaa vastata miun puheluihin tai viesteihin kahteen kuukauteen. jaa miksikö? en tiedä. vituttaa. sitten on yksi kaveri-y, josta ei ole kuulunut myöskään muutamaan kuukauteen. mikä vitun kaveri se sellainen on, jota kiinnostaa siun seura vain silloin ku siusta voi hyötyä tai kun kukaan muu ei juo siun kanssa kaljaa?


• sitten mies. en oikein tiedä mistä tuli tänään vääntöä, mutta tuli. tai no, suomeks sanottuna miun kanssa ei haluttu puhua. toisella oli paha olla ja minua vitutti, sillä oisin itse tarvinnut olkapäätä. mut ihan periaatteesta en halunnut kertoa silmälääkärin tuomiota tekstarilla. eli mies ei siis tiedä. ei ole hyvä, jos paskat päivät sattuu samaan aikaan.

en tiedä onko se liikaa vaadittu, että asioista vois puhua? oli sitten kyseessä perheenjäsen, kaveri tai mies? ja siis pitääkö minun olla aina se, joka kuuntelee?

joo ja ehkä ei liene tarvitse kertoa, että laitoin ystävälle alkuillasta tekstarin ja pyysin iltatee-seuraa eli suomeks seuraa ja sympatiaa. saa arvata vastattiinko miun viestiin.

voi tulla taas niin hyvä työpäivä.

picspicspics.

aika ihmeellistä on havahtua ja tajuta, että oma vireystila on muuttunut.

aamuisin en ole maailman oudoin zombie.

päivisin ihan hymyilen.

asiat näyttää ihan erinäköisiltä.

saatan käydä kotimatkalla yksin kahvilla tai valokuvailla sillalla, kun kaikki muut säntäilee hirveää haipakkaa miun ohi. voin unohtua jonnekin lumikinoksen keskelle odottamaan sitä sopivinta hetkeä kuvata punaisena mollottavaa aurinkoa, joka tippuu hetkenä minä hyvänsä taivaanrannan taakse.

mie olen pikkuhiljaa alkanut nähdä asioita valokuvina.
oman näköisinä kuvina.

viimeisen kuukauden aikana olen ripotellut kuviani myös vähän muidenkin nähtäville bittiviidakkoon ja vaikka palaute tavallaan pelottaa, sitä kaipaa ihan mielettömästi.

viime viikonloppuna kokeilin ensimmäistä kertaa haastavaa keikkakuvaamista ja voi elämä, että mie niin tykkään miun kamerasta. reilun 150 kuvan joukosta löytyi useampi kymmenen ihan toimivaa kuvaa vaikka valo- ja jurpo_kuulapäät_pituusrajoitteisin_vieressä-olosuhteet on rokkikeiloilla suht haastavat. ja vaikka en ihan isosti pystynyt keskittymään kuviin, kun keikka oli vaan niin loistava.

*drool*

mutta lopuksi yksi otos viikonlopulta, joka miellyttää itseäni aika kovin. harmi vaan tuo torspo huojoja, jonka olkavarsi blokkaa tuon vasemman alakulman.. :)

jännän äärellä.

nyt on semmoinen päivä, että taas ei tyttö tiedä miten päin pitäis paikallaan pyöriä.

no siis mies. joo, se sama mies, josta en ole aikoihin kirjoittanut, kun en ole osannut kirjoittaa ja en oikeastaan ole halunnutkaan kirjoittaa.

no se sama mies kömpi tänä aamuna takaisin miun sänkyyn jatkamaan uniaan, kun minä lähdin töihin.

ja mie olen loistanut auringon kanssa kilpaa koko päivän.

kevät.

kieltäytyminen ja sen seuraus.

monta viikkoa terveilyä ruoan kanssa ja sitten iskee ankea flunssa.
sitten kun alkaa parantua, syö ensimmäistä kertaa moneen viikkoon punaista lihaa (liikaa) ja potee seuraavat kaksi päivää flunssan jälkeisten lisäksi järkyttävistä vatsakivuista.
sitten kun alkaa tuntua, että ruoka olis ihan jees, niin mitä tekee tyttö?

10 minutin suklaakakun mikrossa.

tää on sitä itsekuria.
prkl.

terverisin, suklaakakkua mussuttava tyttö.

minäminäminä.

no kyllähän mie tunsin, et olin turvoksissa.

luulin, että koska en ollut 10 kuukauteen pystynyt liikkumaan niin kuin olisi pitänyt, painoa olisi tullut lisää muljoonasti.

loppiasen jälkeen olo oli niin karmiva, että aloitin taas vanhan tutun, ruokapäiväkirjan täyttämisen ja uskaltauduin vaa'alle ensimmäistä kertaa varmaan 8 kuukauteen.

ensimmäinen yllätys: paino oli täysin sama, kuin missä se oli junnannut kuukausia ennen onnettomuutta, vaikka silloin sporttailin ja tarkkailin edes jotenkin syömisiäni.

toinen yllätys: 12 päivää myöhemmin paino oli pudonnut 3,4kg ja nälkäkään ei ole ollut.

samalla olen tehnyt ihan himmeitä työtunteja, mutta sekin asia korjaantuu heti alku viikosta, kun saan yhden isomman homman käsistä pois. sit vois hetken panostaa itseensä. :)

kalenteritsi.

voi jessus, että oli vaikea valita.
viime vuonna tuli niin täydellinen kokonaisuus ja tämän vuoden kalenterissa ei sitten saanut seikkaillakaan samoja sankareita.. ei oo jounia eikä johnnyä! kääks!
mut teinpä tämän silti!

2011

tammikuu on tuomaskuu. hyvät unet on taattu.

helmikuussa on vielä niin ankeaa, että robert antaa virtaa.

maaliskuussa tekee mieli paeta.


huhtikuussa simon ja meri.

toukokuussa matthew. nätti, vaikka puhuukin teksasia.


kesäkuulle freddy. tällä kertaa paita päällä. miks?

heinäkuussa muistelen pattonin miken hunajaista ääntä. vuosipäivä.

elokuussa illat ovat jo pimeitä. ian tykkää.

syyskuussa robbie. pitäähän sitä joku poikabändipoika olla. eikö pidäkin?

lokakuussa david. david kyllä parantaa sateisemmankin päivän.

marraskuussa charlie. anarkialla loskaa vastaan.


joululahjaksi ami james. ei mulla sit muuta.

tästä ei voi tulla muuta kuin hyvä viikko.

olen ehkä joskus kertonut unista?

näissä unissa olen viettänyt villejä pakomatkoja oudoissa ympäristöissä.
paennut outoja ihmisjoukkoja.
piiloutunut ruohikkoon (juu, siihen n.10cm juttuun, jota kasvaa pihoilla) ja tullut mika häkkisen tyttären löytämäksi ja lainannut häkkis mikalta puhelinta.

olen ehkä maininnut siitä, kuinka kaikki rietastelu-uniin tulevat tyypit ovat jotain to-del-la kummallisia sankareita?
marilyn mansoneita? (so not my type)
donald trumppeja (tarvitseeko tähän edes sanoa mitn???)

viime yönä olin sitten holopaisen tuomaksen kanssa hämeenlinnassa telttailemassa.

että taidan lähteä just näillä näppäimillä nukkumaan.

haisu sentään.

mikä juttu tää oikein nyt on?
taas tuli bussiin ja vielä viereen joku rouvas-matami, joka oli kaatanaut pullolisen ihan karmivaa haisua päällensä.
eikö vähempi riitä?

minä siinä sitten kääriydyn kaulaliinaani ja yritän hengittää suun kautta, mutta eikö vaan iskenyt taas karmiva jomotus.

onko se muiden ihmisten ajatteleminen oikeasti näin helevetin vaikeaa???

että hyvää työpäivää vaan kaikille.

monday whinewhinewhine..

vuosi vaihtui.
ihanan jd:n kanssa, kuten monta edellistä vuotta.
skumppaa ja oivaa seuraa naapurissa.
muutamat murhat, lautapelit, saunaa ja ruokaa.
kotitekoisia hampurilaisia, limepirasta, savulohisalaattia, juustoja, banaanipannareita, aurinkokuivattujentomaattien maustamia muffinsseja..
puitteet oli todellakin kunnossa.

vuoden ensimmäisten päivien tunnelma oli kuitenkin todellakin ihan jotain muuta, kuin vuosi sitten.
tämä vuosi ei alkanut työttömänä. syksyn töistä sain pelkän positiivisen palautteen lisäksi elämäni ensimmäisen ihan oman työhuoneen (pienen kuin mikä, mutta oman) ja jatkoa töille. sain vastuuta aika merkittävässä tehtävässä, jonka vaikutukset näkyvät työpaikan arjessa. minut myös kaapattiin uuteen, todella mielenkiintoiseen projektiin, koska osaamiseni on tällä työpaikalla sen verran speciaalia, että minusta on oikeasti hyötyä.

eli paskasta alemmuustilasta oikeasti koulutusta vastaavaan työhön ja kohti uusia haasteita.
ihan kiva alku 2011.

en tiedä johtuuko vuoden vaihteesta vai mistä, mutta viimeiset pari päivää iltaisin päässä on pyörinyt entinen työpaikka. kaipaan sieltä oikeastaan muutamaa ihmistä, mutta toisaalta siellä on myös ihmisiä, joita en halua edes nähdä ja pelkkä tietoisuus siitä, että he hengittävät saman kaupungin ilmaa, saa pannan rintakehän ympärillä kiristymään. jännä miten toisen ihmisen pelkkä olemassa olo vaikuttaa vieläkin. ihmisen, jolla ei pitäisi olla mitään vaikutusta.
ehkä se sitten vieläkin kaivertaa, miten joku säilyttää kaikesta tekemästään / tekemättä jättämisestään huolimattaan työnsä, samalla kun toiset ei.

äh.
eli lyhyesti: tykkäsin entisestä työstäni, mutta tykkään nykyisestä enemmän. vituttaa vaan se naama. edelleen. isosti.

mutta sentään voi alkaa oikeasti suunnittelemaan keväistä matkaa paratiisiin, palmujen ja merikilpikonnien luokse. ja se, jos mikä, ei ole yhtään paskempaa.

maanantai.sesetaason.
niin ja otin skypen taas työkoneelle käyttöön. vinkvink.