ja silti sitä vaan kampeaa ylös ja raahautuu töihin, juo ihan liikaa kahvia, syö vähemmän ravitsevan lounaan ja tajuaa, että ei oikeasti saa tehtyä kiireellisiä töitä eteenpäin, kun ne henkilöt, joilta pitäisi saada tietoja, on jossain helevetin koulutuksessa. koko päivän.
oi tieto, miksi siun saaminen ajoissa on niiiiiiin vaikeaa?
juuri kun huimaa vauhtia otsaan kasvava elin alkaa saavuttaa pelottavat mittasuhteet, tajuat, että olet ollut (taas) liian pitkään töissä ja meinaat myöhästyä sovitusta jumpasta. puhiset, selvität ipodin kuulokkeiden johdot ja reippailet (?) jumppaan rokin raikaessa kuulokkeista.
tuntia myöhemmin, lihakkeet hyytelönä, viet kahvakuulan paikalleen, vaaput saunaan ja naurat vedet silmissä.
elin otsasta on kadonnut.
alkaa tuntua, että ehkä ne työt etenevätkin huomenna.
eikä aamuinen vesisade ole ehkä maailmanloppu?
vielä jos tämä tunne jatkuis aamulla.
8 työaamua ennen L-O-M-A-A.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti