riippumatossa.

sunnuntai-iltaan saakka tytön tavoittaa riippumatosta.

välillä mussutan muurinpohjalettuja (15m päässä riippumatosta) tai nautin savustettua kalaa patiolla (10m päässä riippumatosta).

ja kun aurinko mailleen painuu, laatuaikailen pienemmän pikkuveljen kanssa. ehkäpä catanoin tai cluedoin.

palataan ensi viikolla.
puss.

when it's good, then it's good, it's so good, 'till it goes bad.

epävarmuus työ-jutuissa ahistaa.
silmävamma vituttaa. vaihteeksi menee i-s-o kasa euroja uusiin silmälaseihin ja piilareihin. ahistaa.

päässä on soinut eilisestä yksi ralli, joten siis poppia tiistaiksi.



ehkäpä tää työpäivä olis tässä.
lähden vihdoinkin tapaamaan tulevaa kummipoikaa ja viettämään aikaa hyvässä seurassa. enkä ajatellut miettiä näitä aheja.
ulkonakin paistaa aurinko.

olettaminen on ihan paskaa.

voi kun teki hyvää olla vaan.
mie sain melkein makuuhaavoja eilisestä loikomisesta.
katsoin parit beckit ja miljoona jaksoa mcleodin tyttäriä.
ainoat aktiiviset toimeni oli pyykkikoneen täyttäminen ja tyhjentäminen, kalapullien tekeminen ja sämpylöiden leipominen.
muuten vaan lahnailin.

tänään heräsin sit 5.18, vaikka ei olis tarvinnut.
en ymmärrä.
olin kuitenkin jo 6.15 uimahallilla ja polskuttelemassa.
teki hyvää.

ja kun lopulta päädyin töihin, iski keskiviikkonen ahdistus ihan yhtä isolla voimalla. yhden sähköpostin ansiosta.

voisin ihan mielelläni voittaa huomenna lotossa.
en panis pahaksein.
yhtään.

mieskin on vaihteeks torspo ja tietää sen.
ja ihan salettiin pitää välimatkaa, kunnes rauhoitun.
tuntee miut ihan liian hyvin.
perkele.

määräaikainen.

iski ihan liian iso työahi.
ensin oli koko aamun toisten torspoilusta aiheutunutta työsotkua.
ja kaiken selvittämisen ja sankarina olon jälkeen tulee yhä vahvemmin sellainen tunne, että vaikka minä tekisin kaiken hyvin ja olisin loistava, ei töiden jatkuminen ensi vuonna ole yhtään varmaa.

minähän olen vain määräaikainen.
ei minulla ole mitään oikeaa "asemaa".

eli miksi vitussa minun pitää olla pätevä ja noheva ja auttaa aina, kun lopulta minun sopimus vain jätetään kuitenkin uusimatta?
ihan saatanan sama vaikka olisin oikeasti hyvä.

kiristää niin isosti, että tekis mieli itkeä.

oli ja meni.

oli kivaa.
oltiin, juteltiin, torkuttiin.
käytiin ulkona syömässä ja oli mukavaa.
nauroin ehkä eniten.

sunnuntain käytiin jopa kalamarkkinoilla mussuttamassa muikkuja ja muurinpohjalettuja. katseltiin veden virtaamista ja ihailtiin aurinkoa.
sen jälkeen pienet päikkärit ja vähän lautapelejä.

mut miten voikaan aika mennä nopeasti?
ihan heti oli taas maanantai ja aika palata arkeen.

sit mie taas uuden viikon kunniaksi olin pedagogi ja artikuloin.

ihanuutta on lyhyt viikko ja mies.

lista ja listan kaveri.

aamulla olin gurumestariope ja eilen maailman reippain problem solver.
nyt odotan viikonloppua.
maanantaina tarvitaan taas metreittäin rautalankaa ja kestävää hermoa.

inhaketta on:

• tuuli, joka sattuu silmiin ja paiskoo hiekkaa piilareihin.
• silmien kutina ja kaiherrus.
• duha, joka johtuu allergiasta ja piilareista (joo! väitän, et kun piilarit kaihertaa, niin nenä vuotaa.)
• idioottimaiset naapurit, jotka ovat ilmeisesti hankkineet rock band -pelin. ei taida ihan ymmärrys riittää, et vaikka äänet on pienellä, se saatanan rumpujen tahkous kuuluu silti koko taloon. ihan vinkkinä vaan, jos joku hakkaa alapuolella harjalla kattoon, sen voi ehkä ottaa vinkkinä: shut the fuck up!
• tehoton puolustuspeli ja tekemättömät pisteet.
• maanantai, joka tulee aina liian nopeasti.

hyvyyttä on:

• pikkuveli, joka tulee kylään.
• toinen pikkuveli, joka soittelee kun sil on ikävä.
• pump. (ja selvisihän se syy, miksi tuo edellisen postauksen biisi soi päässä! no sehän soi rintalihasten treenausmusiikkina torstaisin!)
• pehmeät nenäliinat ja hyvät huulirasvat.
• satsumat ja royal gala omput.
• soittoreseptit suoraan apteekkiin (on taas aika päivitellä pillereitten hintoja).
• iso muki maitoa kahvilla.

mut jos menisin kotiin, poistaisin kaihertimet silmistä, tiskaisin ja ehkäpä vähän pussailisin.

ja illalla sitten pikkuveljeä vastaan ja ehkä jopa yhdelle sidukalle.

malja.

tänään olen ollut opetusta valmisteleva pedagogi.
voin luvata, et perjantaina, kun palaan hetkellisesti juurilleni opettamaan mamuja, olen aivan huikea.
on sellaiset harjoitukset ja visiot, et ihmiset eivät oikeasti tiedä mikä heihin iski. yllättäen vaan oppivat kaikki hyödyntämään tietotekniikkaa edes auttavasti.
näin mie olen tän vähän suunnitellut.

huomenna olis sit normitöitä in english. olis joku isoherra ja isoherralla ongelma. ja mie ajattelin fiksata sen ongelman.
oisin sit vähän niin ku problem solver.

kohta pitäis käydä kaupassa. piti käydä jo eilen, mut unohdin kun puhuin veljen kans niin ahkerasti puhelimessa. mie tarviin ehdottomasti hammastahnaa, maitoa ja mannasuurimoita.
juustokin olis kiva ylläri.

viikonloppuna olis sit ihanainen isompi pikkuveli, kulttuuria (raahaa veli elämänsä ensimmäiseen korismatsiin, tietty kandee aloittaa finaaleista!), muisteloita ja viihdettä (voihan juuroviisuja kutsua viihteeksi? ainakin parin siiderin voimin, voihan?).

miun päässä soi muuten vaan vartiaisen jenni.
ajattelin jakaa sit tän.

ei mitään juonta koko jutussa.

ihanaa kun elimistö "vähän" reagoi työahiin.
välillä unirytmi on ihan toisesta galaksista, toisinaan velloo ja etoo.
nyt sitten päätti puhjeta aina_yhtä_viehättävä yskänrakkula.
tähän riemuun kun lisätään ulkona vellova pöly ja muut allergia-pashat, on oloni mitän viehkoin ja naisellisin.

eilen oli vielä ihan karmea hedari, jota mies kävi yllättäen vähän illalla pussailemassa pois (varsin mukavaa). miun tuurilla tartutin varmaan tän kivan sit sillekin.
riemua.

mut joo.
kohta pääsen mukavan neitosen seurassa päiväkahveille. kivaakivaa.
pitkästä aikaa osuu nämä meidän "kiireiset" aikataulut yksiin.
syön varmasti jotain ihanaa.
sillä olenhan sen ansainnut!

nimittäin ensimmäisen viikon käytön jälkeen, miun ihanainen pinkki polar antoi minulle pokaalin! olen ollut mittarin mukaan hyvä ihminen ja reipas koko viikon ja palkinnoksi 6:sta urheilusuorituksesta (circuit, ulkoilu, pump, vesijuoksu, trimmi ja ulkoilu) sain tuohon näytölle hienon pokaalin.

ikinä en ole saanut pokaalia mistään!
nyt pelottaa, et menetänköhän sen, jos en olekaan aina yhtä hyvä?

sekin on kivaa, että sain pokaalin, vaikka olen sporttailun ohella syönyt tolkuttomia määriä jäätelöä.
tosin jäätelö ja aurinko kuuluu yhteen.
ja eikös jäätelö ole pienempi paha kuin sammiollinen siideriä?
eikös vaan?

olemista.

aamu alkoi mummosopassa polskutellen.
saunassa selvisi baskerien salaisuus, mutta edelleenkään en ymmärrä miksi sillä yhdellä oli muovipussi päässään.
enkä ymmärrä sitä yhtä hullua-mummoa, joka suoraan saunaan käveltyään alkoi laskemaan letkulla vettä kiukaalle.
ja eikä muuten laskenut mitenkään vähän.
en vaan voi ymmärtää.

taidan lähteä kotiin.
otan pienet unoset ja voisin tyhjentää digiboxia.
miestä ei liene tänään näy, sillä on taas tämä viikko tehty töitä täysin eri rytmissä. kun minä pääsen kotiin, toinen vasta aloittelee. eilenkin mie olin jo sikeässä unessa, kun toinen oli päässyt töistä. miun tuurilla toinen tekee töitä kuitenkin koko viikonlopun.

jos sit korvikkeena vaikka vähän sporttailis ja kävis katsomassa sitä koripalloa.
olis vaan.
oleminen on kivaa.

märinä.

mie olen aika tympiintynyt sellaisiin opensource-järjestelmiin jotka toimii mystisesti ja kun ongelmia ilmenee, niin sedät levittelee käsiään.
eli oikeastaan minä olen tympiintynyt niihin setiin.

varsinkin kun kaikki ongelmat kaatuu miun niskaan ja vaikka kuinka yritän setä-osastolle vääntää rautalankaa, että käyttäjillä on hätä, miulla ei riitä oikeudet ja taito, niin silti ne perseet ei vaan voi hoitaa ongelmaa. mussuttaavat jotain et "ei meillä pitäis mitään ongelmaa olla".

nimimerkillä: en_ala_aivot_tilttaa.

eilen yritin nollata ulkoilemalla. yritin jopa vähän ottaa juoksuaskeleita, mutta kivakiva, etusäärijalat meni heti ihan pinkeiksi ja kramppiin. ja sitten sattui. hammasta purren raahustin kuitenkin reilut 40min.
eli sekään ei toiminut.

tänään ajattelin kokeilla pumpia.
jos se auttais ilman inhoja kiputiloja.
tai viimeistään sen jälkeen odottava sauna?

lauantaina minua sit odottaa korisfinaali.
ja voin luvata, et on jännää.
avaruushiihtimiä, jättiläisiä ja pygmejä.
sellaisista on noissa peleissä aina tarjolla.
jei.

lahjakas tyttö.

kuten huhtikuussa kerroin, tilasin itselleni sormuksen.
se oli ensimmäinen syntymäpäivälahja itselleni.
ennakkoon.
kuukausi vaihtui ja ostin eilen reippaana tyttönä itselleni toisen syntymäpäivälahjan.
ennakkoon.

nyt minä sitten kuljeskelen onnellisena uusi iso sormus sormessani ja pinkki sykemittari ranteessani.
*superia, eilinen jumppa imi 499kcal. sehän on melkein 100g suklaata!*

millähän sitä seuraavaksi lahjois itsensä?
ennakkoon.

vappu ja sen jälkeen.

vietin mukavan vapun.
grillibabequeilin ja ajatuksista poiketen tulin ihan omaan kotiin yöksi.
allergia vähän vaivasi.
mut hurjan kivaa oli.
joinhan sentään yhden lonkeron ja pari lasia cavaa.

perjantain ja sunnuntain välisen ajan voi helposti tiivistää seuraavasti:

• ihanainen kookos
• jäätelöäjäätelöä (vanhan ajan maut: kermakaramelli (ok), suklaa (nam), terva (oih!) ja salmiakki (ihana) ja vielä vähän jäätelöä.
• aurinkoa eli punoittava tyttö on viehko tyttö.
• erilaisia terasseja.
• ja erittäin sievästi juomia, max 2/pvä.

sit mie olen ollut, hakenut kesäkipsut varastosta ja vienyt sinne talvivermeitä, syönyt hyvin ja levännyt. miestä ei paljoa ole näkynyt, kun 2pyöräinen moottoriajoneuvo vie miestä pitkin pitäjää.
toinen tykkää ajella. :)

mut nyt mie lähden circuitiin ja sieltä katsomaan korista.
jei!