tiistaina, elokuuta 04, 2015

ei mulle mitään.

vuosi sitten ei ollut mitään sanottavaa, kun oli vaan niin kurja olla, etten jaksanut puhua kellekään ku suusta tuli vaan valitusta ja urputusta.
pulppusin suorastaan negatiivisuutta.
nyt haluisin puhua loputtomasti treenaamisesta ja siitä mihinkä lihakkeeseen juilii (sillai hyvällä tavalla) ja miten edelliset treenit meni. MUTTA. 
kenelle tästä vois avautua? alan vahvasti epäilemään, et miun kaverit menee nykyään välittömästi "blaablaahäpipleis"-tilaan ku alan puhumaan. oon ehkä samassa seurassa ku tuoreet vanhemmat (kylli-einari teki eilen sitä tätä ja tuota ja sitten..) tai ne lemmikinomistajat, jotka esittelee kahvitauolla lemmikkinsä kuvia ja kääntää kaikki keskustelut niihin. eli kun sit kysytään et "mitäs sulle kuuluu?", ni vastaus yleensä on "ei kait tässä mitään."

vertaistukiryhmä hurahtaneelle olis pop.