kun en voi avautua edes fb:ssä niin kirjoitan sit tänne.
juotuani ensin pullon punkkua.
yksin.
lauantaina.
sitä mie vaan, että miten helvetin vaikeaa on sanoa mitä haluaa tai ei halua?
olenko oikeasti ihan niin järkyttävä ämmä, ettei minulle voi sanoa jos ei ole samaa mieltä?
missä universumissa on parempi vaan jättää vastaamatta?
joo. y-kromosomi.
ja jotta elämä ois juhla, jalan vamma on taas tulehtunut. edellisestä kerrasta ei ole edes kuukautta. jip-***tu-pii.
mut tämä (nyt jo tyhjä) pullo punkkua oli hyvää.
valpolicella superiore 2010.
italiasta.