oltermannia ja appelsiinejä.

niitä tekee mieli.
niitä tekee ihan tolkuttomasti mieli.
vaikka juuri niillä herkuttelin.
tämä on joka talvinen himo on mennyt nyt ihan mahdottomaksi.
voiko noihin muka kyllästyä?

mutta kait miulla oli muutakin kirjoitettavaa? tai ainakin luulen niin.
no ainakin se on tärkeää, että en ole aikoihin käynyt levykaupassa (pienempi pikkuveli antoi jouluna miulle nightwishin. kultainen pieni♥), mutta tänään olisi kyllä pitänyt.
frank eiku siis herra ylppö ja ihmiset tahtoo tulla kotiin ja mie en ennättänyt levykauppaan.
hö.
ehkäpä tilanteen voi korjata huomenna, toivottavasti.

y-kromosomikin on ehkä havahtumassa talvihorroksesta. taisi myös säikähtää miun sairastelua, josta en nähnyt aiheelliseksi ilmoittaa hänelle, kun olin loukkaantunut vaikka toisaalta ymmärsin. ihmiset on monimutkaisia ja ihmissuhteet vielä monimutkaisempia. äh. mut pussailu on silti kivaa.

oi, mutta taas tuli mieleen nuo aiemmin mainitut ihanuudet.
ei tästä kirjoittamisestakaan meinaa tulla mitään.
pakko kait se on kuoria vielä yksi. :)