uudet saappaat on testattu ja mainioiksi havaittu.
pääsin perjantaina ulkoilemaan ja humppailemaan live-musiikkia ihanimman kookoksen kanssa ensi kertaa sitten viime joulukuun. kotiinkin olen tullut (johonkin aikaan) ja kaksi päivää tiesin käyneeni ulkona. eilisiltana löysin sukkahousut eteisestä, sukkaosat edelleen saappaissa. tätä voisi kutsua jo taidoksi.
no oli kuitenkin kivaa ja jaloissa ei ole yhtään rakkoa.
mainiot kengät.
tämä nollaus tuli ilmeisesti tarpeeseen.
jotenkin pää tyhjeni niin hyvin, että siellä ei ole ollut pahemmin ajatuksia pariin päivään, which is nice.
tänään on sitten ollut aika hidasta. rutiinien ja perushuttu-töiden taustalla olen pyörittänyt areenalta salaisen miljonäärin jaksoja.
ihmisten hyvyys on aika ihanaa.
jumppa odottaa. jotenkin vaan vähän ellottaa.
mitenkähän paljon minä olen oikeasti kiskonutkaan sitä alkoholia sisuksiini?
vai olenko vain tullut vanhaksi?
maanantaina, marraskuuta 16, 2009
torstaina, marraskuuta 12, 2009
sunnuntaina, marraskuuta 08, 2009
joku tyyppi telkkaissa sanoi.
..käsikirjoitettuna (tottakai), että oikea suru tulee aalloissa.
miksi?
se ei nimittäin sovi minulle.
välillä menee tunteja, että kaikki on suht ok ja sitten iskee se hirveä ahi ja kuristus.
ja itku.
mistä ihmeestä tätä itkua oikein tulee? en minä ole tällainen. en minä herää keskellä yötä itkemään. en minä purskahda itkemään lenkillä.
eikö surua vois surra kerralla ja olla sitten fine?
mikä helvetti siinä on, että olen tälläkin saralla viallinen ja huono?
tarviin lisää westwingiä.
miksi?
se ei nimittäin sovi minulle.
välillä menee tunteja, että kaikki on suht ok ja sitten iskee se hirveä ahi ja kuristus.
ja itku.
mistä ihmeestä tätä itkua oikein tulee? en minä ole tällainen. en minä herää keskellä yötä itkemään. en minä purskahda itkemään lenkillä.
eikö surua vois surra kerralla ja olla sitten fine?
mikä helvetti siinä on, että olen tälläkin saralla viallinen ja huono?
tarviin lisää westwingiä.
sunnuntaina, marraskuuta 01, 2009
ei mitään uutta.
ihan yhtä paskaa edelleen.
kurjaa ja surkua.
kuristava olo ja liian vilkas mielikuvitus.
itkeskelyä vähän joka paikassa. kotona, haravoidessa, lenkillä, bussissa.
ei ole edes nälkä ja ruoka ei kiinnosta.
(tämä tosin ei pahemmin haittaa.. päänsärky vaan meinaa välillä iskeä.)
ihanin rouva kookos on pitänyt seuraa iltaisin ilman puhumista ja kyselyitä.
antanut nuuskuttaa pientä poikaa ja iloinnut, kun pojan kakkakepposet naurattaa sekä poikaa että minua.
ajatus asioista puhumisesta kuristaa ja töiden ajatteleminen uuvuttaa.
kurjaa ja surkua.
kuristava olo ja liian vilkas mielikuvitus.
itkeskelyä vähän joka paikassa. kotona, haravoidessa, lenkillä, bussissa.
ei ole edes nälkä ja ruoka ei kiinnosta.
(tämä tosin ei pahemmin haittaa.. päänsärky vaan meinaa välillä iskeä.)
ihanin rouva kookos on pitänyt seuraa iltaisin ilman puhumista ja kyselyitä.
antanut nuuskuttaa pientä poikaa ja iloinnut, kun pojan kakkakepposet naurattaa sekä poikaa että minua.
ajatus asioista puhumisesta kuristaa ja töiden ajatteleminen uuvuttaa.
torstaina, lokakuuta 29, 2009
asiaa piparista.
papa-koe on syvältä.
varsinkin, kun arvot heittää aina kuperkeikkaa ja epäillään syöpää.
koepalat ja kontrollit on ihan syvältä.
ja kun useamman vuoden kokee ahdistusta noista 6-12kk välein tapauhtuvista "iloista" ja "oho! onpas siun limakalvot joulunpunaiset!"-kommenteista, on ihan ihmeissään ja hämillään kun lopulta tulee 30-vee tarkistuksen/koepala-kontrollin tulos ja kaikki arvot ensimmäistä kertaa ikinä niin hyvät kuin mahdollista.
asiat voi näköjään parantua vanhetessaan.
varsinkin, kun arvot heittää aina kuperkeikkaa ja epäillään syöpää.
koepalat ja kontrollit on ihan syvältä.
ja kun useamman vuoden kokee ahdistusta noista 6-12kk välein tapauhtuvista "iloista" ja "oho! onpas siun limakalvot joulunpunaiset!"-kommenteista, on ihan ihmeissään ja hämillään kun lopulta tulee 30-vee tarkistuksen/koepala-kontrollin tulos ja kaikki arvot ensimmäistä kertaa ikinä niin hyvät kuin mahdollista.
asiat voi näköjään parantua vanhetessaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)