uusia ja uusvanhja tuttavuuksia.

on taas löytynyt uusia ruoka-juttuja. olen nimittäin pari päivää kokeillut goji-marjoja.
just niitä supermarjoja. aamupalassa mustikoiden, myslin ja jugurtin kanssa.
super tuloksia odotellessa.
terveyttä.

mainoksen uhrina kokeilin myös fond du chefiä. ei paha. ei paha ollenkaan. :)

uusvanhana tuttavuutena kokeilevaan keittiöön ilmestyi pitkästä pitkästä aikaa myös mallasleipä. ja heti muistin, miksi en ole sitä aikoihin ostanut. se on nimittäin taivaallisen hyvää tuoreena, mutta ei kovin makoisaa enä seuraavana päivänä. nokkelana neitona päätin mikrottaa leipäviipaleita ja a'vot! herkkua!

nyt taidankin käydä vähän mikrottamassa sitä herkkua.
nams.

*ja oli miul oikeasti jotian muutakin kerottavaa, mut nyt en kyllä enää muista mitä.. tekee vain mieli sitä leipää..*

tykkään.

lempee.
keskellä päivää.

ja jos tän kirjoittas naamakirjassa, niin tähän kohtaan se peukku.

ilman punaista lankaa.

viikko on vilissyt ohi.
mie olen juossut salilla ja kuluttanut hervottoman kasan kaloreita.
sit vastapainoksi olen leikkinyt kokeilevaa keittiötä ja tehnyt vaikka minkälaisilla siemenillä ja jauhoilla varustettuja sämpylöitä ja patokeja. olen tehnyt elämäni ensimmäistä kertaa canneloneja ja voi elämä, että ne onnistuivatkin mainiosti. enkä voi väittää, että kalapihveistä olis tullut yhtään huonoja.

ja joo. olen opetellut uuden aamupalan. ennen se oli 2 isoa mukia kahvia ja leipää. nyt olen vedellyt irtokamana ostettua luomu-mysliä (ei mitn sokeroitua höttöä), (omasta pakastimesta) mustikoita ja jugurttia. ei yhtään paskempaa. :) eli siis tervettä elämää. ainakin toistaiseksi.

no mutta olihan miulla ihan muutakin juttua!

ensinnäkin: voi hyvää päivää, mitä mummoja on taas ollut paikallisbussin (aka local_killer) kyydissä! tässä päivänä eräänä olin matkalla jumppaan (ylläri) ja samassa bussissa oli aika paljon porukkaa (koululaiset ja mummot tulossa lähiöön). miun takana istui joku tosi takakiree mummo, joka natkutti viiltävällä äänellä vierässä istuvalle nuorelle tytölle KOKO ajan. ohessa ote viimeisestä helmestä:

takakiree (painaa pysähtyy-merkkivaloa tod aikaisin): minä JÄÄN sitten seuraavalla pysäkillä.
nuori: selvä. minä siirryn sitten tästä, että pääsette nousemaan.
takakiree: minä en nouse ennen kuin tämä pysähtyy!
takakiree: mutta aina noita vapaamatkustajia ilmaantuu eteen!
nuori: ???
takakiree: no kun MINÄ painan summeria, niin kyllä sitten muutkin tunkee samalla pysäkillä ulos. sitten en meinaa ennättää edes ulos bussista. vapaamatkustajat. pah.
mie: *epätoivoista naurun pidätystä ja huulen puremista*

mistä noita oikein sikiää?!?
en tajua! :D

toinen juttu, jota en tajua on netissä täytettävät työnhaku-lomakkeet.saa
KUKA IDIOOTTI NIITÄ OIKEIN SUUNNITTELEE JA MIKS NIILLÄ KIUSATAAN IHMISIÄ?
ihan sillei pienesti ja sievästi vituttaa täytellä huonolla käytettävyydellä varustettuja lomakkeita minimissään 2 tuntia, kun samat taustatiedot sais simppelisti annettua esim. lähettämällä päivitetyn cv:n. ei miun huumori riitä naputtelemaan aina uudestaan koko entistä työhistoriaani ja kaivamaan niitä saakelin alkamis- ja loppumispäivämääriä miljoonista työtodistuksista.

saa arvaata mitä tein eilen.

positiivisuuksia.

• voi jumpata vaikka puol ysiltä, jos tuntuu siltä.
• voi lukea kirjoja koko yön, jos huvittaa.
• voi juoda hyvää kahvia, jos jaksaa keittää sitä.
• voi laatuaikailla kummipoika J:n kanssa vaikka torstai aamuna klo 8.
• tulevat olympialaiset toisella mantereella. voi kattoa vaikka yöt lätkää, jos siltä tuntuu. ja luulen, että tuntuu.
• päiväunet + villasukat. ♥
• seksi keskellä päivää.

siinähän niitä on.
syitä herätä.

risukasasta ja silleen.

joulu meni.
oli mukavaa ja rentoa.
liian nopeasti ohi.
maanantaina kun palasin välipäiviksi töihin, sain kuulla, että torstain jälkeen ei tartte enää tulla.
kiitos helvetin kiireestä vuodesta.
kiitos hyvin hoidetuista töistä, joista tuli vaan positiivistä palautetta.
et me ei jatketa siun sopimusta, mut toisesta yksiköstä lomautettu epäpätevä ämmä palkattiin siun tilalle.
millään ei oikeasti ollut mitään merkitystä.
kiitos.

on sitten ollut vähän omien palasten keräilyä havaittavissa.
jotenkin syö naista, ku tietää, et ihan sama miten hyvin työnsä on tehnyt, joku muu korjaa hedelmät.
suomeks sanottuna vituttaa.
välillä ahdistaa ja itkettää.
välillä en jaksa puhua/kirjoittaa koko asiasta.

uutta vuotta vaihdon ihanan j-d:n kanssa.
vuoden ensimmäistä päivää juhlistettiin hömppä-elokuvalla ja muutamalla drinksulla.
hyvää ja parasta. tosin välillä paha mieli vain valtasi mielen.
se on muuten paskaa.

sen jälkeen olen kelaillut, junaillut ja ulkoillut.
nähnyt isää, äitipuolta ja isompaa pikkuveljeä. rapsutellut koiria, käynyt jopa tallilla ja ajanut moottorikelkalla. lukenut enemmän kirjoja, kuin koko edellisenä vuonna yhteensä, hakenut töitä ja saleillut.

kyl tää tästä.
ehkä.
toivottavasti pian.
en oikein jaksais.