mie pidän itseäni blogin pitäjänä. olkoonkin, että sisältö on lähes poikkeuksetta huttua ja omia päiväkirjamerkintöjä, mutta silti.
mutta sitä mie en tajua, miten mie voin kuvitella pitäväni blogia, jos en saa kirjoitettua sinne yhyään mitään viikkoihin tai jopa kuukausiin?
ja kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi kirjoittaa. mie vaan olen ollut niin tolkuttoman väsynyt.
vä-sy-nyt.
tuntuu mahdottomalta ajatukselta, että aloitin työt vasta vähän yli 3kk sitten ja olen ollut jo 1,5kk ihan hyytymä. eli 8kk työttömänä, mutta aktiivisena ja sen jälkeen töissä ja ihan matona. matoiluun varmasti vaikuttaa esimerkiksi marraskuun yli 230 työtuntia. eikä lokakuukaan jäänyt paljon jälkeen, vaikka olinkin yli 2 viikkoa sillä leikkauksen jälkeisellä sairaslomalla. ehkä se selittää jotain. tai sitten ei.
reilu viikko sitten päätin, että elämään on pakko saada lisää sisältöä. ei enää pelkkää työtä.
sen jälkeen en ole tehnyt yhtään yli 8 tunnin päivää. olen aloittanut taas helmikorujen väkertämisen, hankkinut valkoisen orkidean ja käynyt jopa salilla. nyt kun fysioterapeuttikin on antanut luvan vähän muuhunkin kuin pelkkään kevyeen kuntopyöräilyyn ja altaassa jalat pohjassa kävelyyn. mii laik. vanha sohvaperuna on nimittäin taas vahvasti pinnalla. perse on iso ja ahistaa. odotan vaan, että pääsisin pumpiin ja muihin jumppiin. niihin ei nimittäin vielä toviin ole mitään asiaa.
mut jos sitä nyt levittäis pyykit, keittelis glögit ja valmistautuis kummastelemaan kolttuja. eli hyvää itsenäisyyspäivää itse kullekin.
