viikonloppuna onnistuin varsin tehokkaasti palauttamaan mieleeni, mistä blogin nimi aikoinaan tulikaan.
olen joskus pyhästi luvannut itselleni, että osaan käyttäytyä ja mitään sotkuja en aiheuta, mutta kuinkas kävikään? yllätin myös itseni.
pikkujoulut.
yllätystytön elämä on outoa ja yllättävää. ja välillä niin tavallista. tämä on yllätystytön maailma.
maanantaina, joulukuuta 03, 2012
maanantaina, kesäkuuta 25, 2012
plah.
nythän on niin, että on kesä ja mie rakastan kesää.
tänä kesänä vaan asiat ei vaan ole hirveän hyvin.
olen taas ajautumassa tilanteeseen, jossa jään vaille haluamaani työpaikkaa.
kuulen olevani erittäin hyvä työssäni, mutta kun tilanne on mikä on, niin työpaikka menee jollekin toiselle.
keväällä opetin seuraajalleni (hän vakituinen, minä määräaikainen) tehtäviäni ja ns. kesälomani ajan (jonka olen ollut kesätöissä toisaalla, pidempi sijaisuus silmissä kiiluen) olen päivittäin auttanut häntä puhelimitse.
nyt kesätyöt sitten näyttävät kallistuvan niin, että sijaisuus menee myös toiselle, vakituiselle.
ja sanoinko jo, että opiskeluhaussa jäin varasijalle? kun ei sattunut olemaan alakohtaista työkokemusta ja aiempia opintoja kyseisessä oppilaitoksessa, joten jäi muutama tarvittava piste uupumaan.
kaiken tän epätietoisuuden ja pettymysten keskellä olen vaan yrittänyt tehdä ja taas tehdä juttuja.
nyt vaan meinaa kamelin selkä katketa.
se joka sanoo, että raha ei tee onnelliseksi, puhuu paskaa.
raha helpottais ainakin miun oloa valtavasti.
enkä tartteis ees miljoonia.
olo on vähän ku tuolla viime syksynä kuvaamallani sienellä.
näyttää ihan hauskalta (tosin epämuotoiselta), mut silti siitä kannattaa pysyä sen verran kaukana, ettei vaan myrkky tartu. ei mua ainakaan töihin kannata ottaa.
tänä kesänä vaan asiat ei vaan ole hirveän hyvin.
olen taas ajautumassa tilanteeseen, jossa jään vaille haluamaani työpaikkaa.
kuulen olevani erittäin hyvä työssäni, mutta kun tilanne on mikä on, niin työpaikka menee jollekin toiselle.
keväällä opetin seuraajalleni (hän vakituinen, minä määräaikainen) tehtäviäni ja ns. kesälomani ajan (jonka olen ollut kesätöissä toisaalla, pidempi sijaisuus silmissä kiiluen) olen päivittäin auttanut häntä puhelimitse.
nyt kesätyöt sitten näyttävät kallistuvan niin, että sijaisuus menee myös toiselle, vakituiselle.
ja sanoinko jo, että opiskeluhaussa jäin varasijalle? kun ei sattunut olemaan alakohtaista työkokemusta ja aiempia opintoja kyseisessä oppilaitoksessa, joten jäi muutama tarvittava piste uupumaan.
kaiken tän epätietoisuuden ja pettymysten keskellä olen vaan yrittänyt tehdä ja taas tehdä juttuja.
nyt vaan meinaa kamelin selkä katketa.
se joka sanoo, että raha ei tee onnelliseksi, puhuu paskaa.
raha helpottais ainakin miun oloa valtavasti.
enkä tartteis ees miljoonia.
olo on vähän ku tuolla viime syksynä kuvaamallani sienellä.
näyttää ihan hauskalta (tosin epämuotoiselta), mut silti siitä kannattaa pysyä sen verran kaukana, ettei vaan myrkky tartu. ei mua ainakaan töihin kannata ottaa.
maanantaina, toukokuuta 21, 2012
reklamaatio.
kenelle voi reklamoida tästä ärsyttävästä allergiasta, järjettömästä nuhasta ja uhkaavasti hupenevasta nessu-pinosta?
minen kohta ala mitään.
minen kohta ala mitään.
sunnuntaina, toukokuuta 20, 2012
prenikka.
no oho!
sain tiinalta tunnustuksen:
ihan sitä kituuttavan blogin pitäjä hämmentyy. kiitos.
mut siis 15? öö.. eikös teillä tyypit ole jo tämä? ai on? no sitten. selvä.
ja ne faktat:
sain tiinalta tunnustuksen:
The Rules
1. Nominate 15 fellow bloggers.
2. Inform the bloggers of their nominations.
3. Share 7 random facts about yourself.
4. Thank the blogger who nominated you.
5. Add the Versatile Blogger Award picture to your blog post.
ihan sitä kituuttavan blogin pitäjä hämmentyy. kiitos.
mut siis 15? öö.. eikös teillä tyypit ole jo tämä? ai on? no sitten. selvä.
ja ne faktat:
- miul on tänä keväänä pääsykokeet. kouluun. ensimmäistä kertaa sitten kevään 1998. jännittää ihan helvetisti.
- järvessä lilluminen on ihanin tapa viettää kesäpäivää. tärkeää on, että pohja ei saa olla epämääräinen. tai ällöttävä.
- juon aamukahvini mieluiten greengaten latte-mukeista. sellaisista näteistä.
- en ole ikinä käynyt elokuvissa yksin.
- hurahdan helposti. lähes kaikkeen. nyt meillä väsätään harva se päivä sämpylöitä. vähän aikaa sitten täällä vaan istuteltiin taimia. välillä elo on silkaa väkertämistä.
- live-rokki. parantaa kurjankin päivän.
- opin vasta vähän aikaa sitten, että lusikassa on ihanaa nukkua. tais olla jo aika. :)
sunnuntaina, huhtikuuta 15, 2012
väriä elämään.
se aamuinen tunne, kun tuntuu että on niin harmaa, että katoaa tapettiin.
se on hirveää.
se on varsin masentavaa.
ryhdyin siis vastatoimiin ja opettelin käyttämään huulipunaa ja kirkkaan värisiä kynsilakkoja.
minä.
juu.
ja voi pojat, että tuo max factoryn ruby tuesday onkin itse ihanuus!
tämmöisiä asioita oon siis miettinyt. työhakemuksia kun ois pitänyt kirjoitella.
hyvä minä.
ei oo koulutus menny hukkaan.
se on hirveää.
se on varsin masentavaa.
ryhdyin siis vastatoimiin ja opettelin käyttämään huulipunaa ja kirkkaan värisiä kynsilakkoja.
minä.
juu.
ja voi pojat, että tuo max factoryn ruby tuesday onkin itse ihanuus!
tämmöisiä asioita oon siis miettinyt. työhakemuksia kun ois pitänyt kirjoitella.
hyvä minä.
ei oo koulutus menny hukkaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

