uusi blogi.

tänään meni hermo.
bloggerissa oli taas vaihteeksi ongelmia ja vasta nyt pääsin päivittämään..

näpsäkkänä tyttönä tein uuden blogin vuodatukseen (apuna herkun ihanat sivupohjat) ja aion siirtyä jatkossa kirjoittamaan sinne.. jos pääsis näistä teknisistä ongelmista ainakin osittain eroon..
toivon sitä siis.

eli http://yllatys.vuodatus.net on paikka mistä löytyy jatkoa ja uusi blogi on jo lisätty listalle yllatystytto -nimellä..

-yllatystytto

retkellä sängyssä.

kuumetta ja tahmapää.

pakkasin uuden ihanan barbi-laukkuni nenäliinoilla, tyttöjen lehdillä, dekkarilla ja mehulla. nyt menen takas sänkyyn.
keräämään säälipisteitä.
ja parantumaan.

ai niin, ja kuuntelen olavia.
se on aikasta ihana.

ei piippaa ei.

mikä maksaa?
ensin tiputellaan pommeja ja saadaan ihmiseltä pää sekaisin ja sitten ei taas osata kommunikoida.
tai ei keritä.
tai haluta?

en niinku taas tajuu.

myönnetän, olen hankala.
ja ehkä vähän muutenkin pahalla tuulella ku o pää täynnä töhnää ja nenäliinoja saa olla vaikkasta neljämiljoonaakuussataakaheksankymmentäseittemäntuhattakolmesataakuus ja ne loppuu silti aina kesken.
mut silti.

miks miun puhelin ei piippaa?

vastustamaton tautinen nainen?

voiko kukaan kieltää nuhaiselta ja säälittävältä naiselta yhtään mitään? mie en moista ymmärrä.. mie ainaskin olen niin ihana ja viehko, et kaikkien pitäis pomppia ku mie niiskutan. oisin vähän niinku kaiken keskus, ydin ja napa. hirvittävän herttainen, sulonen ja rakastettava. ja hengityksen vinkuminenkin on vaan ihana bonus. ku mie olen vaan niin upea.

uskottavaa?

just nyt tuolta ei kyllä tunnu.
ei tämän kanan tauti ainakaan puhelimitse tartu, joten mikä taas maksaa? ja mie kun niin taas hirveän hienon viestin kirjoitin. ihan panostin. ja ei vaan armas puhelin tärise ja värise. ei niinku kuulu mitään.
ihan kurjaa.

sit se miun kookos istuu ny lentokoneessa. matkalla ihan toiselle mantereelle. hirviä ikävä tässä kuitenkin tulee.. onneks se lupas, et ei jää sinne millekään prinssille puolisoksi, vaikka siitä kuinka monta kamelia tai elefanttia tarjottais. hirmu hyvä.
sillä muuten pitäis muuttaa koko vähäinen omaisuus kameleiksi ja pitäis yrittää ostaa se takas. melkein jo kerkesin säikähtää. näin siis semmoista unta. mutta lupaus tänne paluusta ei sit enää onneksi ollu unta. piti ihan aamulla soittaa ja tarkistaa.

menisin nyt niin mielelläni kotiin.. mut tänään on vielä se vimppa iltaopetus-setti. en oikein tässä tilassa jaksa panostaa, joten varmaan joutuu taas superpedagogin kyvyt koetukselle, ku yritän lennosta loihtia laadukasta opetusta.
mut seuraavan kerran aikaisintaan syksyllä.
juhlaa.

tein muuten aamulla sähköpostista löytyneen testin.. sen mukaan metallican st.anger on melodia joka kertoo luonteestani ja ajatuksistani ja kanye westin golddigger puolestaan asenteestani elämään..
pitänee pitää pieni itsetutkiskelu sessio.
selkeästi.

joo muuten.. terveisiä shop-o-holic -osastolta! tää osti uudet ihanat valkoiset kesäkengät (valkeaa nahkaa, vagabondit, mallina kiinatossut) ja PINKIN lentolaukun. lauantaina siis. en oikein malta odottaa, et saan laukun käyttöön ekaa kertaa.. pitää varmaan tehdä retkiä omassa asunnossa (lähden viikonlopuksi länsi-siipeen lomalle -tyyliin), nih pääsee pakkailemaan ja vetelemään laukkua ympäriinsä.
hirmu nättejä kumpainenkin ostokseni on.

miks miun puhelin ei piippaa???

aivan valtavan upea aamu. taas.

aamulla peiton alta kurkistellessani huomasin, että varpaat näytti ihan hassuilta. aurinko paistoi suoraan varpaisiin ja ne näytti ihan kesävarpailta.
nauratti.
rupattelin ystävän kanssa puhelimessa, ihmeteltiin algoritmi-miestä ja maalailtiin skenaariota ystävän southpark-jälkikasvusta. hämärää ja äärettömän hysteeristä.
ja kävihän aamulla vielä vieraskin. :D

hyvä oli sitten auringonpaisteessa taapertaa työpalaveriin.
täällä siis nyt olen.
takapenkin tyttönä.

ja kohta kookoksen kans kaupungille.
laatuaikaa.
kahvia ja piirasta.
shoppailua ja tilitystä.