super ja iloinen.

mie olen ihan hämmentynyt tästä tehokkuudesta ja aikaansaavuudesta, joka minua on tänään ympäröinyt.
sain materiaalit ajoissa valmiiksi, olin superpedagogi, hoidin sivussa pari teknisentuen juttua (ha!), tarkastin matkaan lähtevän tiivistelmän omalta osaltani, hoidin kontakteja eri kaupunkeihin ja tietty muistin naamakirjassa olla super-farmari.

ruokaa en ole muistanut suuhuni laittaa. paitsi ennen opeilua yhden banaanin. paria sammiota kahvia ei lasketa.

nyt sitten odotan, et voin lähteä äidin kans kaupoille ja kotiin.
jei.

viikon viimeinen työpäivä!

nälkä ja aivot ei toimi.

tänään olisi pienoinen pakko siivota ja tiskata.
huomenna tulee äiti.
yökylään ja laatuaikailemaan.
otin ihan perjantain vapaaksi, niin voidaan ommella ja kaikkea.

on ihan huippua.

ensin kuitenkin pitää siivota, tiskata ja olla huomenna pedagoginen helmi.
tietty olis voinut valmistella materiaalejakin aiemmin, mut..
ei vaan ole napannut.
on ainakin aamupäiväksi riittävästi tekemistä.

mene, tule, tänne, tuonne. nyt.

mie haluaisin niin kovasti lähteä kotiin.
mut ei voi.
siirtyneitä työ-jutskia ja pakottavia tilanteita.
toisen naama ärsyttää taas niin paljon.
äyk.
ei kiinnosta.

jos mie vähän loisin illalla taas kontaktia juoksumaton kanssa ennen altaaseen siirtymistä.
kokeilisin voittaa itseni.
kuuntelisin volbeatia tai pmmp:n mummolaa ja matoja.

hakemus on muuten lähetetty.
enää asia ei ole miun vallassa.
on aika rauhallinen olo, raha-angstista huolimatta.

2,5h.

sen verran meni uuden jounin väkräämiseen.
tein sen ihan vanhalta pohjalta ja lopputuloksesta tuli aika kiva.
ensimmäinen jouni tuli jo kotiin ja ylppö päätyi paistumaan.

mut sen verran voin sanoa, että uskoattoman hyvin nollaa pään tuommoinen intensiivinen väkertäminen.

jossain välissä vois tehdä semmoisen warhol-tyylisen marilynin. tai monta?
ehkä.

on taas maanantai.

tein sen hakemuksen ja tuossa se odottaa vieressä.
kaikkine liitteineen.
otin vielä yhteyttä ilmoituksessa mainittuun henkilöön.
siinä se on.
huomenna postitan, kun en muistanut ottaa kirjekuorta kotoa, enkä kehtaa työpaikanlogolla varustetussa kuoressa hakemusta lähettää.

nyt on sitten semmoinen hirveä kiristys ja vanne ja ahdistus.
entä jos kevään jälkeen miulla ei ole mitään?
en vain kestä olla muista riippuvainen.
en halua olla työtön.
haluan oman kodin ja turvatun tulevaisuuden.

onneksi on illalla taiteilua ja aamulla sain hempukka-viestin.
ehkä tää taas tästä.