perjantaina, helmikuuta 27, 2009

kaivattu ja odotettu.

viikonloppu.
vihdoinkin.

on opetettu, kiroiltu, tuotettu palveluita ja erinäisiä tukitoimia, ahdistuttu, uuvuttu, korjattu energiavajetta suklaalla ja podettu siitä huonoa omaatuntoa.

ensi viikolla on luvassa muutama koulutuspäivä toisaalla ja poissaoloa varten on tänään sitten tehty lisäksi homma jos toinenkin.
ihan superurpo-olo.
huomiseksi olen kuitenkin varannut sporttivartteilua ja tänään olis kait pakko siivota. hukun muuten ehkä pölyyn ja villakoiriin.
tämmöistä siis.

yksi pieni pyyntö miulla olisi.
saisinkosaisinko nukkua yöt kokonaan?
jooko?



ja lopuksi vielä ajattelin jakaa kanssanne perjantain "päänsisäinenjukebox-esittää" -rallin.
jaettu ilo on?

torstaina, helmikuuta 26, 2009

älä huuda mulle.

vielä ei ole uusi samuli huutanut pahasti miulle.

mut tää veto on hieno.
siis tämä "älä huuda mulle".
ei löytynyt juutuubista, mut täältä löytyy.

saletti.

mie olen ihan saletti, et olen unohtanut jotain tärkeää.
tai et mie unohdan lähipäivinä jotain työ-tärkeää.

ei ole langat käsissä, ei.
pikemminkin epätoivoista räpistelyä pään pinnalla pitämiseksi.

meen opettamaan.

keskiviikkona, helmikuuta 25, 2009

muuuu-u.

vietin eilisen illan tekemällä sormista sarvet ja sanomalla "muuu-uu".
enkä silti osannut sitä yhtä hienosti, kuin neiti A, 1,5-vuotta.
aivan valtavan hurmaavaa.

enkä ajatellut töitä tai muita möllejä.
yöllä tosin heräsin 4.52, mutta sain kyllä suht nopeasti unenpäästä kiinni.

jalat on painanut tänään ainakin tonnin, enkä siksi lähtenyt töiden jälkeen salille. enkä ole siivonnut. olen vain köllinyt. jos mie huomenna? jotain.

että muuu-uu vain itse kullekin!

maanantaina, helmikuuta 23, 2009

kas, maanantai.

minua ei ole oikein kirjoituttanut.
eikä puhututtanut.

kun miun suusta tulee vaan ahistunutta kitinää. kaikki koskee töitä ja sitä yhtä naamaa, joka nostaa v-käyrän aivan käsittämättömiin sfääreihin.
en oikeasti edes itse jaksa kuunnella itseäni.
se ämmä vain vituttaa minua niin tolkuttomasti.
nih.

no äsken selvis, et kyseistä naamaa ei sitten tarvitsekaan ihan äkkiä katsella, joten ehkä v-käyräkin pikkuhiljaa tasaantuu.
jatkan viikon opetuksiin valmistautumista.
(kappas! tulikin vähän lisää opetettavaa. saa arvata onko tämä kytköksissä johonkin edellä mainittuun. en ole YHTÄÄN yllättynyt.)

kuuntelen vaikka vähän tätä.



unimaailmasta semmoista, et jopa yhden yön nukuin viikonloppuna ilman työ-painajaisia. oli luksusta.
viime yönä heräsin 05.00 täydestä luentosalista, puhekyvyn menettäneenä ja erittäin jakomielisenä.