riippumatossa.

sunnuntai-iltaan saakka tytön tavoittaa riippumatosta.

välillä mussutan muurinpohjalettuja (15m päässä riippumatosta) tai nautin savustettua kalaa patiolla (10m päässä riippumatosta).

ja kun aurinko mailleen painuu, laatuaikailen pienemmän pikkuveljen kanssa. ehkäpä catanoin tai cluedoin.

palataan ensi viikolla.
puss.

when it's good, then it's good, it's so good, 'till it goes bad.

epävarmuus työ-jutuissa ahistaa.
silmävamma vituttaa. vaihteeksi menee i-s-o kasa euroja uusiin silmälaseihin ja piilareihin. ahistaa.

päässä on soinut eilisestä yksi ralli, joten siis poppia tiistaiksi.



ehkäpä tää työpäivä olis tässä.
lähden vihdoinkin tapaamaan tulevaa kummipoikaa ja viettämään aikaa hyvässä seurassa. enkä ajatellut miettiä näitä aheja.
ulkonakin paistaa aurinko.

olettaminen on ihan paskaa.

voi kun teki hyvää olla vaan.
mie sain melkein makuuhaavoja eilisestä loikomisesta.
katsoin parit beckit ja miljoona jaksoa mcleodin tyttäriä.
ainoat aktiiviset toimeni oli pyykkikoneen täyttäminen ja tyhjentäminen, kalapullien tekeminen ja sämpylöiden leipominen.
muuten vaan lahnailin.

tänään heräsin sit 5.18, vaikka ei olis tarvinnut.
en ymmärrä.
olin kuitenkin jo 6.15 uimahallilla ja polskuttelemassa.
teki hyvää.

ja kun lopulta päädyin töihin, iski keskiviikkonen ahdistus ihan yhtä isolla voimalla. yhden sähköpostin ansiosta.

voisin ihan mielelläni voittaa huomenna lotossa.
en panis pahaksein.
yhtään.

mieskin on vaihteeks torspo ja tietää sen.
ja ihan salettiin pitää välimatkaa, kunnes rauhoitun.
tuntee miut ihan liian hyvin.
perkele.

määräaikainen.

iski ihan liian iso työahi.
ensin oli koko aamun toisten torspoilusta aiheutunutta työsotkua.
ja kaiken selvittämisen ja sankarina olon jälkeen tulee yhä vahvemmin sellainen tunne, että vaikka minä tekisin kaiken hyvin ja olisin loistava, ei töiden jatkuminen ensi vuonna ole yhtään varmaa.

minähän olen vain määräaikainen.
ei minulla ole mitään oikeaa "asemaa".

eli miksi vitussa minun pitää olla pätevä ja noheva ja auttaa aina, kun lopulta minun sopimus vain jätetään kuitenkin uusimatta?
ihan saatanan sama vaikka olisin oikeasti hyvä.

kiristää niin isosti, että tekis mieli itkeä.

oli ja meni.

oli kivaa.
oltiin, juteltiin, torkuttiin.
käytiin ulkona syömässä ja oli mukavaa.
nauroin ehkä eniten.

sunnuntain käytiin jopa kalamarkkinoilla mussuttamassa muikkuja ja muurinpohjalettuja. katseltiin veden virtaamista ja ihailtiin aurinkoa.
sen jälkeen pienet päikkärit ja vähän lautapelejä.

mut miten voikaan aika mennä nopeasti?
ihan heti oli taas maanantai ja aika palata arkeen.

sit mie taas uuden viikon kunniaksi olin pedagogi ja artikuloin.

ihanuutta on lyhyt viikko ja mies.