yllätystytön elämä on outoa ja yllättävää. ja välillä niin tavallista. tämä on yllätystytön maailma.
sunnuntaina, kesäkuuta 13, 2010
tuli jano.
.. vietän iltaa naapurissa ja tuli monen valkovenäläisen jälkeen jano. haettiin naapurin rouvan kans tähän juomaa miun luota. :)
tiistaina, toukokuuta 11, 2010
olis tilauksessa.
helvetin hieno soittokuva, joltain don huonojen tulevalta keikalta. sille ois paikka jounin vieressä.
itse menen ankkaan, mutta tunnetusti en osaa ottaa hyviä keikkakuvia, eikä oma kamera välttämättä riitä..
eli jos joku mussukka onnistuu ottamaan oikeanlaisen kuvan, niin mielelläni kuvan käytöstä ihan maksaisin.
maanantaina, toukokuuta 03, 2010
ei voi taas kuin ihmetellä.
ois taas se aika vuodesta.
siis se, jolloin on aika kuulla erittäin epämiellyttävässä asennossa, että "oi, onpas sinulla joulunpunaiset limakalvot!" ja kaikkea muuta yhtä mieltä ylentävää.
no tunnollisena tyttönä päätin tarttua toimeen ja hoitaa homman alta pois. ei sitten mennyt tämäkään homma niinku strömsössä.
aloitin soittelun kolme viikkoa sitten. soittaa voi arkena klo 10-11. arvata saa, pääsinkö kertaakaan läpi. kerran yritin jättää vaihteeseen soittopyynnön ja vastaukseksi meinasi vaihteen kärttyisä ämmä tulla linjoja pitkin "emme vastaanota soittopyyntöjä! emme!".
alkoi vähän tulla epätoivo. niin ja bonuksena: harjoittelupaikassahan on vain avokonttori. että soitellako konttorista vai vielä täydemmässä käytävässä?
laitoin sitten kuitenkin sähköpostia sille terkkarille. vaikka vallan hyvin aiemilta vuosilta tiesin, että he eivät saa hoitaa asioita sähköpostitse. viestissä pyysin häntä soittamaan, sillä pillerit olivat aika finaalissa enkä ollut päässyt puhelintunnilla läpi ja touko-kesäkuussa en oikein pääsis käymänkään.
sain välittömästi saman automatic replyn kuin aiempina vuosina ("Soittakaa soittoaikana!"), mutta kaksi päivää myöhemmin sain ihan oikean sähköpostin.
postin, jossa luki et miulle oli varattu se helvetin papa-aika (en edes pyytänyt sitä varaamaan) toukokuun loppuun ja kruununa "jätin sinulle yhden levyn pillereitä tänne neuvontaan, hae ne joku päivä päiväkävelyllä ollessasi."
ajatuksena kaunis, mutta:
edes puhelimitse.
siis se, jolloin on aika kuulla erittäin epämiellyttävässä asennossa, että "oi, onpas sinulla joulunpunaiset limakalvot!" ja kaikkea muuta yhtä mieltä ylentävää.
no tunnollisena tyttönä päätin tarttua toimeen ja hoitaa homman alta pois. ei sitten mennyt tämäkään homma niinku strömsössä.
aloitin soittelun kolme viikkoa sitten. soittaa voi arkena klo 10-11. arvata saa, pääsinkö kertaakaan läpi. kerran yritin jättää vaihteeseen soittopyynnön ja vastaukseksi meinasi vaihteen kärttyisä ämmä tulla linjoja pitkin "emme vastaanota soittopyyntöjä! emme!".
alkoi vähän tulla epätoivo. niin ja bonuksena: harjoittelupaikassahan on vain avokonttori. että soitellako konttorista vai vielä täydemmässä käytävässä?
laitoin sitten kuitenkin sähköpostia sille terkkarille. vaikka vallan hyvin aiemilta vuosilta tiesin, että he eivät saa hoitaa asioita sähköpostitse. viestissä pyysin häntä soittamaan, sillä pillerit olivat aika finaalissa enkä ollut päässyt puhelintunnilla läpi ja touko-kesäkuussa en oikein pääsis käymänkään.
sain välittömästi saman automatic replyn kuin aiempina vuosina ("Soittakaa soittoaikana!"), mutta kaksi päivää myöhemmin sain ihan oikean sähköpostin.
postin, jossa luki et miulle oli varattu se helvetin papa-aika (en edes pyytänyt sitä varaamaan) toukokuun loppuun ja kruununa "jätin sinulle yhden levyn pillereitä tänne neuvontaan, hae ne joku päivä päiväkävelyllä ollessasi."
ajatuksena kaunis, mutta:
- pyysinkö aikaa toukokuulle? ja pyysikö ylipäänsä aikaa, vaan että saisin puhekontaktin hänen kanssaan? ja onko se aika suhteellisen paskana päivänä.
- päiväkävelyllä? se helvetin neuvonta on auki arkena 7.45-15! millon mie sinne muka pääsisin??? ja siis kamoon, jotenkin nyt olettaisin, et kolkööt vuotias nainen ois arkisin tuohon aikaan töissä. tänään itkin sit siellä neuvonnan edessä 16.15 ja pitkän maanittelun jälkeen sain yhden sairaanhoitajan heltymään. ei olis kuulema oikeasti saanut.
- ja en ole ihan varma, et meneekö miun jalka niihin helvetin telineisiin sit loppukuusta. meinaan, et oisin voinut kertoa siinä puhelimessa, että on polvi poks, mutta kun ei.
edes puhelimitse.
torstaina, huhtikuuta 29, 2010
pientä mieltä taas askarruttaa.
miten voi pientä (ja vähän isompaakin) ihmistä ärsyttää näin kovasti lady gagan telephone kappale?
millä logiikalla sensitive-deodorantti saa haista ihan hirveältä? joku tyttö-merkkinen yksilö joutui mainoksen uhriksi ja osti garnierin mineral spray -deodoranttia, jonka kyljessä luki sensitive. tyttö-merkkinen yksilö toki tyhmänä oletti, että sensitive ei haisis kuin kärpänraato, mutta väärässäpä oli! kyseinen tuote haisee aivan karmealle, sumutus-vaiheessa. eli aamu alkaa hengissäselviytymistaistelulla "kuollakko katkuun vai ei". muuten tuotteessa ei ole valitettavaa, se toimii ja "päälle laitettuna" ei enää haise. mutta siis SENSITIVE??
maailmassa on virhe!
näillä eväin, mukavaa torstaita!
- se tuntuu soivan ylex:llä aina.
- se helvetin änkytys jää sitten koko päiväksi päähän soimaan.
- vahingossa näin pätkän siitä videosta. meinasin oksentaa.
- ja pahinta on se, kuinka raivostuttavasti se naikkonen sanoo sanan "busy".
millä logiikalla sensitive-deodorantti saa haista ihan hirveältä? joku tyttö-merkkinen yksilö joutui mainoksen uhriksi ja osti garnierin mineral spray -deodoranttia, jonka kyljessä luki sensitive. tyttö-merkkinen yksilö toki tyhmänä oletti, että sensitive ei haisis kuin kärpänraato, mutta väärässäpä oli! kyseinen tuote haisee aivan karmealle, sumutus-vaiheessa. eli aamu alkaa hengissäselviytymistaistelulla "kuollakko katkuun vai ei". muuten tuotteessa ei ole valitettavaa, se toimii ja "päälle laitettuna" ei enää haise. mutta siis SENSITIVE??
maailmassa on virhe!
näillä eväin, mukavaa torstaita!
lauantaina, huhtikuuta 17, 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


