kieltäytyminen ja sen seuraus.

monta viikkoa terveilyä ruoan kanssa ja sitten iskee ankea flunssa.
sitten kun alkaa parantua, syö ensimmäistä kertaa moneen viikkoon punaista lihaa (liikaa) ja potee seuraavat kaksi päivää flunssan jälkeisten lisäksi järkyttävistä vatsakivuista.
sitten kun alkaa tuntua, että ruoka olis ihan jees, niin mitä tekee tyttö?

10 minutin suklaakakun mikrossa.

tää on sitä itsekuria.
prkl.

terverisin, suklaakakkua mussuttava tyttö.

minäminäminä.

no kyllähän mie tunsin, et olin turvoksissa.

luulin, että koska en ollut 10 kuukauteen pystynyt liikkumaan niin kuin olisi pitänyt, painoa olisi tullut lisää muljoonasti.

loppiasen jälkeen olo oli niin karmiva, että aloitin taas vanhan tutun, ruokapäiväkirjan täyttämisen ja uskaltauduin vaa'alle ensimmäistä kertaa varmaan 8 kuukauteen.

ensimmäinen yllätys: paino oli täysin sama, kuin missä se oli junnannut kuukausia ennen onnettomuutta, vaikka silloin sporttailin ja tarkkailin edes jotenkin syömisiäni.

toinen yllätys: 12 päivää myöhemmin paino oli pudonnut 3,4kg ja nälkäkään ei ole ollut.

samalla olen tehnyt ihan himmeitä työtunteja, mutta sekin asia korjaantuu heti alku viikosta, kun saan yhden isomman homman käsistä pois. sit vois hetken panostaa itseensä. :)

kalenteritsi.

voi jessus, että oli vaikea valita.
viime vuonna tuli niin täydellinen kokonaisuus ja tämän vuoden kalenterissa ei sitten saanut seikkaillakaan samoja sankareita.. ei oo jounia eikä johnnyä! kääks!
mut teinpä tämän silti!

2011

tammikuu on tuomaskuu. hyvät unet on taattu.

helmikuussa on vielä niin ankeaa, että robert antaa virtaa.

maaliskuussa tekee mieli paeta.


huhtikuussa simon ja meri.

toukokuussa matthew. nätti, vaikka puhuukin teksasia.


kesäkuulle freddy. tällä kertaa paita päällä. miks?

heinäkuussa muistelen pattonin miken hunajaista ääntä. vuosipäivä.

elokuussa illat ovat jo pimeitä. ian tykkää.

syyskuussa robbie. pitäähän sitä joku poikabändipoika olla. eikö pidäkin?

lokakuussa david. david kyllä parantaa sateisemmankin päivän.

marraskuussa charlie. anarkialla loskaa vastaan.


joululahjaksi ami james. ei mulla sit muuta.

tästä ei voi tulla muuta kuin hyvä viikko.

olen ehkä joskus kertonut unista?

näissä unissa olen viettänyt villejä pakomatkoja oudoissa ympäristöissä.
paennut outoja ihmisjoukkoja.
piiloutunut ruohikkoon (juu, siihen n.10cm juttuun, jota kasvaa pihoilla) ja tullut mika häkkisen tyttären löytämäksi ja lainannut häkkis mikalta puhelinta.

olen ehkä maininnut siitä, kuinka kaikki rietastelu-uniin tulevat tyypit ovat jotain to-del-la kummallisia sankareita?
marilyn mansoneita? (so not my type)
donald trumppeja (tarvitseeko tähän edes sanoa mitn???)

viime yönä olin sitten holopaisen tuomaksen kanssa hämeenlinnassa telttailemassa.

että taidan lähteä just näillä näppäimillä nukkumaan.

haisu sentään.

mikä juttu tää oikein nyt on?
taas tuli bussiin ja vielä viereen joku rouvas-matami, joka oli kaatanaut pullolisen ihan karmivaa haisua päällensä.
eikö vähempi riitä?

minä siinä sitten kääriydyn kaulaliinaani ja yritän hengittää suun kautta, mutta eikö vaan iskenyt taas karmiva jomotus.

onko se muiden ihmisten ajatteleminen oikeasti näin helevetin vaikeaa???

että hyvää työpäivää vaan kaikille.