eilen se sitten aukeni. kaista.
olo on kuin olis saanut elämän takas. 2,5 vuotta ilman kotikaistaa on nyt taakse jäänyttä elämää.. *hih*
messengeriin on muuten tullut jo tässä lyhyessä ajassa pienenpieni riippuvuus, eli kerran addikti o aina addikti.
mitäs muuta? juu, vanha kämppikseni neiti A tuli kylään. ollaan häiriköity kavereita ja katsottu pari elokuvaa. Ensin Almodovarin Sido minut! Ota minut! ja äsken Oopperan kummituksen. Oopperan kummitus oli kyl niiiiin unettava, eikä kyllä mitenkään liikuttanut. Eli taas yksi loistava valinta makuunin hyllyistä.
juuh, mutta nyt olen taas hetken sosiaalinen ja palajan myöhemmin.
*onko se niin helvetin vaikeaa ilmoittaa jos ei pääsekään tulemaan?*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti