miusta tuntuu hetki hetkeltä enemmän siltä, että entinen työkaveri (siis henkilö, joka on käynyt elämää enemmän hermoon viimeisen vuoden aikana) ei ole oikeasti tehnyt täällä yhtään mitään.
siis ainakaan mitään töihin liittyvää.
siis oikeasti.
täällä jotkut hieman hukkuu töihin.
ja kautta rantain kuuluu, et en todellakaan ole ainut joka ei ole ollut tyytyväinen erään "töiden tekemiseen" ja "työn jälkeen".
minua kiristää rintakehästä.
semmmoinen vanne.
koko vitun päivän ollut tämmöistä.
ja ihan sama miten helvetisti hommia tekee, niin nämä EI VAIN VÄHENE!
puhelin soi.
ihme sedät kantaa lisää hommia (jotka ei kuulu meille, saati sit, et voitais edes tehdä niille jotain!).
sähköposti laulaa.
ihan tolkutonta.
lienee ei tartte edes mainita, et silmässä on puukko?
2 kommenttia:
Jaa mutta että kyseessä on kuitenkin ENTINEN työkaveri? Eli ei enää käy hermoon? Jei! :D
no joo!
vaihtoi ainakin loppuvuodeks toisiis toimiin.. eli jotain joutuu kommunikoimaan ja ehkä joskus mahdollisesti vielä työskentelemäänkin yhdessä, mut ei nyt ihan hetkeen.
mut edelleen putkahtelee semmoisia kivoja pieniä ylläreitä hänen jäljiltään ja se ei ole kivaa.
mut jos nyt menen etsimään kahvia ja alan laskemaan minutteja.. on jotenkin tarve viikonlopulle.
Lähetä kommentti