on taas venähtänyt.
on kaikkea ja toisaalta ei sitten kuitenkaan.
iso tarve saada rauhoittua ja olla ihan ilman mitään menoja ja ihmisiä.
no tuota tarvetta ei vieläkään pääse toteuttamaan, sillä viikonloppuna on luvassa isosti sosiaalista toimintaa seurassa, josta tunnen ehkä kolmasosan. pahinta on se, että tämä toimenpide vaatii matkustusta ja yöpymistä jossain ihan muualla, eli kotiin ei pääse pakoon ennen sunnuntaita. toisaalta mukavaa, mutta nyt on vaan niin väsy, ettei vaan jaksais.
sain eilen aika hyviä uutisia. niin hyviä, että jos kaikki menee niinkun on kaavailtu, saatan olla hyvinkin velaton ihminen loppukesästä. tosin mielelläni olisin asuntovelallinen, mutta sopivan hintaisia koteja ei ole ollut viimeaikoina markkinoilla.
eli odotellaan ja katsellaan mitä tapahtuu.
ja sitten kaikkea napanöyhtää:
3-6 kertaa viikossa harrastettu sporttailu ei näy painossa.
se hieman tympii.
elimistö ei ole säästöliekillä, mutta paino ei vain putoa.
tiesinhän minä, että taantumia tulee ja välillä saa seistä päällään viikkoja ja mitään ei silti tapahdu, mutta tympii se silti.
lisäksi kaikki työ-jutut. niistä en edes jaksa natista, on meinaan aika kulunut aihe. perus tympeys.
bonuksena pohjalla on sitten mies. miehellä on taas joku joka-vuotinen-kevät-alkukesä -ankeus. herra vähän ottaa aikaa itselleen. hyvä niin, mutta ikävä on silti, perkele.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti