kräp.

lähipiirissä on siis ollut onnettomuuksia.
ensin mummo ja sitten isä.
molemmat on ihan hengissä, mutta sairaalassa. paljon pahemminkin olis voinut käydä kummallekin.

vaikka tiedän, että hengenhätää ei ole, olo on levoton ja en osaa olla.
päässä pyörii vain "entä jos?". se on muuten paskin ajatus ikinä.

viikonlopun suunnitelmat laitoin uusiksi ja lähden isän luo heti kunhan työviikko on lusittu. jos mieli vaikka rauhottuis, kun nään, että ihminen on ihan elossa. toivottavasti pääsee siihen mennessä kotiin.

ahdistusta estääkseni vietin eilisen illan Hillittömillä. nuuskutin pienen pientä poikaa (kokonaista 4 päivää ikää) ja luin hänen isolle siskolle ruusu nimisestä prinsessasta kertovaa kirjaa. kirjaa, jossa oli rosalinda possu. ♥

jos tämä maailman hitain palaveri kohta loppuis.
takiainen on yrittänyt tulla tänään kurkkuun, en tahtois.
ihmisten kanssa sosiaalisena olo ei kiinnosta, en jaksa jauhaa.

ihoa ikävä.