pronssisen pokaalin leikin lopppu tuli tänään postista.
(on meinaan loistava ja nopea palvelu levykauppa äx:ssä!)
toimi mainiosti olotilaani.
miehen aloitteesta eilen alkoi kysely "mitä tyttö haluat elämältäsi?".
ei liene yllätys, että kesken maalauksen lähettämäni sms-vastaus ymmärrettiin niin kuin pelkäsin. asia, jonka mainitsin vahvoilla EHKÄ ja JOSKUS -sanoilla höystettynä sivulauseessa, tarttui miehen mieleen ja tänään olen sitten yrittänyt saada toista ymmärtämään, että osaan tehdä itse päätökseni, valintani ja mahdolliset kompromissini.
ei siis riidellä.
mies on vaan vakuuttunut, että mie haluan ehdottomasti lapsen.
ja mie en saa toista tajuamaan, että jos joskus haluaisin lapsen (siis JOS), niin en haluaisi lasta kenen tahansa kanssa ja olen mielummin ilman omaa lasta kuin ilman häntä.
kilometreittäin rautalankaa.
eilen.
tänään.
huomenna.
töistä en edes jaksa jauhaa.
5 kommenttia:
Miehet...
Toivottavasti rautalankaa riittää.
toivotaan.
sähköiset viestimet on vaan niin persiistä. ihan liikaa tulkinnan varaa.
jos edes onnistuis näkemään naamatusten, mut ei.
ei liene tarvitse edes sanoa, että en sit ole nukkunut juuri ollenkaan viime yönä. punaiset silmät, mustat silmän alukset ja helvetin väsynyt. nätti oon.
*halaus*
Voi itku. Tuollaisia juttuja ei pitäisi koskaan yrittääkään selvittää muuten, kuin naamatusten... Tai ainakin pitäisi ihan oikeasti puhua, ettei jäisi niitä rivinvälejä niin paljon.
Halei.
Mikä siinä onkin niin vaikeaa ihmisten tajuta, ettei nyt ehdoin tahdoin ja mihin olosuhteisiin tahansa. Ei ole vain miesten ymmärryksessä vikaa, jos minulta kysytään... Toisten on vaan vaikea ymmärtää. Jos voisin veisin kaiken ahin pois, vaan sellaiset superpowerit puuttuu. Aina voi kuitenkin muistaa, että "olet ikuinen, kuolematon itse" :-D
Lähetä kommentti