..käsikirjoitettuna (tottakai), että oikea suru tulee aalloissa.
miksi?
se ei nimittäin sovi minulle.
välillä menee tunteja, että kaikki on suht ok ja sitten iskee se hirveä ahi ja kuristus.
ja itku.
mistä ihmeestä tätä itkua oikein tulee? en minä ole tällainen. en minä herää keskellä yötä itkemään. en minä purskahda itkemään lenkillä.
eikö surua vois surra kerralla ja olla sitten fine?
mikä helvetti siinä on, että olen tälläkin saralla viallinen ja huono?
tarviin lisää westwingiä.
5 kommenttia:
ja miä tarttisin hetken istua sun punaisella sohvallas (ei varmaan enää painumastakaan huomaa, että siinä on paljon aikoinaan istuttu). Lisäksi tarttis lautapelailua ja maailman parannusta ja höpöhöpö-juttuja siinä sivussa.
toivottavasti aallokko tyyntyy taas, paskojen päivien määrähän oli vakio, vai? joohan.
Tyttö, nyt kuulostaa aika huolestuttavalta (sanoo nimim. kokemusta riittää)... Et sinä ole viallinen, et huono laisin.
Voi kultapieni. Nuo vaiheet elämässä on kamalia, mutta ei ne kestä koko elämää. Nyt kun ei tarkalleen tiedä onko tilanne paha vai tosi paha, niin en pysty muuta sanomaan kuin että toivon ihan tosissaan, että asiat järjestyy.
Supermegahypersuuri halaus!
ei ne kestä ikuisuutta.vaikka siltä tuntuukin..
vielä mä oon vieras väärin vaikee, vielä ihan liikaa pelkään sua.
yö on kaunis mua ei koske.
Vieras on virta ja vieras on vene,
eivät ne unelmies uomia mene,
ilta on aamussa, aamu on outo,
illasta aamuun on ihmisen souto.
Illasta aamuun on yöllistä matkaa,
jos jaksat uskoa, jaksat jatkaa,
tuijotat taapäin, soudat eteen,
vierasta venettä outoon veteen.
-Unto Kupiainen-
Lähetä kommentti