nyt jos voisin, tilittäisin yhdestä työkaverista.
mutta koska siitä voisi ihmisen tunnistaa (tosin kuka tätä muka lukee?), jätän välistä.
nyt jos uskaltaisin, hehkuttaisin työsuhteen jatkoa.
mutta vaikka minulle tänään kerrottiin, töiden jatkumisesta, en uskalla juhlia, ennen kuin näen mustaa valkoisella.
nyt jos voisin, pussailisin miestä.
mutta sään ollessa mitä on, ei tartte toviin edes kuvitella mitään.
kävin kuitenkin salilla ja ostin kynttilämassaa.
meinasin askarrella, kunhan loma alkaa.
vuoden viimeinen työpäivä on sitten 21.12.
ei pöllömpää olleskaan.
6 kommenttia:
Minä ainakin luen. Piip.
ihana penni oot! :)
Mää en lue! En varmana! Mitään en näe enkä kuule! Lalalalalalalalalallallaa...
No eikä kun tietysti luen. Puijasin. :)
Ja mäkin pussailisin. Miestä siis. Mutta estää joku muu kuin lumi. Hitto.
(Ps. Sanavahvistus subper. Oikeasti se varmaan tahtoo sanoa, että superb, niin kuin tää sun blogi ja sä ite.)
Pakko tarkentaa vielä, että siis ERI miestä. Tietysti. :D
tiina, siun puijaus meni melkein läpi! :D
hittolainen, miusta naisen pitäis saada pussailla miestä aina kun haluis! ja hyvä kun tarkensit, että ERI miestä, niin en alkanut hulluksvainoojamustisraivoajaks! :D:D:D
superb oot kyl siekin.
Lähetä kommentti