eilen ruokakaupassa tajusin, että joku solmu oli auennut sisällä.
tajusin, että olin kertonut aiemmin päivällä miespuoliselle työkaverille kuinka olin tullut jätetyksi maailman naurettavimmalla tavalla.
joo.
olin ensinnäkin kertonut y-kromosomista tälle miesihmiselle.
olin sanonut, että minut on jätetty.
jätetty.
määrittelemätön yli 7 vuoden tapailu ja sen loppuminen on vihdoin omassa päässä muotoutunut siihen pisteeseen, että osaan sanoa noin.
ei kuulosta varmasti paljolta, mutta oikeasti tämä on aika valtava askel.
uskalsin vihdoin tunnustaa sen, että olin ihan totaalisen rakastunut vaikka olin pyristellyt sitä vastaan suojamuorieni kanssa ja hajottanut sydämeni totaalisesti.
kerroin, kuinka y-kromosomi lähti miun luota hakeakseen pitsaa. kysyi mitä haluan pitsan päälle ja sanoi vielä tulevansa kohta takaisin. ei tullut. ei ole sen jälkeen tullut.
meni melkein kuukausi ennen kuin sain viestin, jossa hän kertoi että on "ahdistunut ja töissä on kiirettä ja kurjaa. mut kyl tää tästä."
sen jälkeen miulle ei ole vastattu.
yli seitsemän vuotta ja ihminen häviää miun maailmasta vaivautumatta edes kertomaan, että tämä oli tässä.
olis edes sanonut, että ei halua minua enää.
3 kommenttia:
Ei sinulle sais tuollaista tulla vastaan. Oot kuitenkin aina ikuinen kuolematon itse. Siis I-H-A-N-A. Ihan parhautta.
Ei. Jumalauta. Olipa aikuista toimintaa.
Mutta jos se auttoi jollain lailla jossain eteenpäin (niin kuin nyt yritin ymmärtää), niin ehkä ihan hyvä. Ja koska kuitenkin seitsemään vuoteen takuulla mahtuu enemmän hyviä juttuja... No joo, yritän olla kauhean positiivinen. Ihan väärin tehty y-kromosomin puolesta joka tapauksessa. Ärrrh.
Ei voi olla tosi. Aina sitä kuulee niitä legendoja, että mies on häippässyt roskia viedessään, mutta että ihan oikeasti joku tekee noin...
Sanoisin, että parempi ilman. Kuitenkin. Vaikka se ei siltä ihan heti tuntuisikaan.
Tsemppejä ja haleja! Kyllä karma vielä löytää sen y-kromosomin.
Lähetä kommentti