ei oikein ole mitään.

.. sanottavaa.

numeroitu rakas 337 ja aivomönjää.

pronssisen pokaalin leikin lopppu tuli tänään postista.
(on meinaan loistava ja nopea palvelu levykauppa äx:ssä!)

toimi mainiosti olotilaani.

miehen aloitteesta eilen alkoi kysely "mitä tyttö haluat elämältäsi?".
ei liene yllätys, että kesken maalauksen lähettämäni sms-vastaus ymmärrettiin niin kuin pelkäsin. asia, jonka mainitsin vahvoilla EHKÄ ja JOSKUS -sanoilla höystettynä sivulauseessa, tarttui miehen mieleen ja tänään olen sitten yrittänyt saada toista ymmärtämään, että osaan tehdä itse päätökseni, valintani ja mahdolliset kompromissini.

ei siis riidellä.
mies on vaan vakuuttunut, että mie haluan ehdottomasti lapsen.
ja mie en saa toista tajuamaan, että jos joskus haluaisin lapsen (siis JOS), niin en haluaisi lasta kenen tahansa kanssa ja olen mielummin ilman omaa lasta kuin ilman häntä.

kilometreittäin rautalankaa.
eilen.
tänään.
huomenna.

töistä en edes jaksa jauhaa.

kynsiä ja hampaita.

geelikynnet kesti kunnioitettavat 10 viikkoa, ennen isompia vaurioita. perjantaista lähtien kynnet onkin sitten murentuneet todella somasti.
onneksi tätä tuskaa ei tartte enää kauaa kestää, sillä parin tunnin päästä miulla onkin jo uudet ja ehommat kynnet.

töissä pitäis olla rauhallisempaa, kun on "syysloma". juu ei ole.
hampaiden kiristystä hetkittäin havaittavissa.
jatkuvaa kiirettä.
tänään oli bonuksena videoneuvottelu-from-hell.

pää hajoaa.

hoen vaan mantraa: maaliskuussakentmaaliskuussakentenskuussakotiteollisuusenskuussakotiteollisuus.

maaliskuussa♥

mie, ihanaisen kummipoika J:n ihanainen äiti, lentokone, kuoharia, hotelli, shoppailua, kuoharia ja kent.



tällä jaksaa taas montamonta paskaa päivää.

varför måste jag vara rädd?

ankeeta ja ahia.
oloa parantaakseni olen sit vähän shoppaillut, poltellut kynttilöitä, westwingittänyt, murjottanut ja käynyt sillä maailman parhaalla kampaajalla.

maaliskuulle on suunniteltu kummipoika J:n äidin kans retki. ajateltiin lentä' lentokoneella, yöpyä hotellissa ja fiilistellä kent:iä. enää tartteis vaan hankkia liput ens viikolla.
voi sitä hampaiden kiristystä, jos joku luupää vie kaikki liput ennen meitä.
mut siis retki.

ja silti on isosti alavirettä.
mut kyl tää tästä.
oikeasti.

puhuminen ei vieläkään kiinnosta ja ehkä siitä syystä kirjoittaminenkin takkuaa.
on vaan se möykky, koipallo, lukko tukkona.

nyt pitäis raahautua ylös sohvalta ja pakata.
huomenna töiden jälkeen suuntaan kummipoika T:n luo.
eli ylös pakkaamaan ja yksi kiirekiirekiire-päivä sitä ennen lusittavana.