kotona taas.
ja yllättäen koneella.
vaikka olinkin taas superpedagogi ja elämää kärsivällisempi ope, niin silti on jotenkin helpottunut olo. jo pelkkä tieto siitä, et huomenna kerkeän käymään salilla ja pääsen kotiin ennen kuutta, saa tytön vähän reippaammalle mielelle. nyt kun ei taas pysty yhtään mihinkään. tai pystyn mie juomaan appelsiinimehua. ja sitäkin vain suoraan purkista, sillä lasin hakeminen tuntuu tosi ylivoimaiselta.
vähän mie ootan viikonloppua.
nukkuis paljon.
ja jos vaikka olis ens viikolla vähemmän sitruuna.
ärsyttää, mut kun ei jaksa reagoida, niin sit vaan tympii.
on höntti olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti