paljon unta eikä stressiä.
se oli viikonlopun tavoite.
unta tulikin ihan mukavasti, ja pahimmilta aktiivisuuksilta vältyin..
perjantaina naapurit olivat kuitenkin saaneet jostain päähänsä, että todellakin pidän heidän kuuntelemastaan musiikista ja päättivät sitten huudattaa kälyisiä stereolaitteitaan niin lujaa, että heidän postiluukku resonoi ja matalat äänet särkivät.. oi autuutta.
lauantaina puolestaan toinen naapuri oli kutsunut muutamia ääliö-ystäviään kylään ja pojat päättivät aloittaa lauantain reippaalla känni-älä-mölöllä ja huutelivat ja tupakoivat sitten rappukäytävässä jo ennen puoltapäivää. yöllä heräilin sitten herrojen kotiin paluuseen.. miten onnellinen olenkaan.
eilen myös kävin puhelinkeskustelun, jollaista en olisi oikeasti uskonut käyväni.
ja voin ihan luottamuksella kertoa, että en todellakaan puhu miestä.
mie en vaan ymmärrä niiden ajatuksenjuoksua.
jos sellaista yleensä on.
en vaan ymmärrä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti