on taas vähän kulunut aikaa (aka perus aloitus).
elokuusta asti olen väsyttänyt itseäni liikunnalla (go sohvaperuna!) ja iltaisin olenkin sitten ollut niin poikki, että unikin on tullut. oikeestaan oon kyllä nukkunut aika hyvin.
nyt sitten on kuitenkin ollut jo jonkun aikaa ihan hemmetin vaikeaa olla taas oman pään kanssa yhdessä. pakonomainen liikkuminen on auttanut blokkaamaan paskoja asioita mielestä pois, mutta nyt sitten kevään sairasteluiden (jei keuhkot/astma/saatanankatupöly) takia olen joutunut hiljentämään tahtia ihan hirveästi ja samalla olo oman pään kanssa on vaan vaikeutunut. hyvä on ainoastaan silloin, kun vetää viimeisillä voimillaan rautaa ylös ja pt antaa positiivistä palautetta tekemisestä ja asenteesta.
ihmissuhteet on vaan niin vaikeita ja y-kromosomi oli tässä asiassa ihan omissa sfääreissään ja mie olen vaan loukattu, hylätty ja ihan helvetin rikki. niin ja miun tukipilari muutti yli 400km päähän ja on ihan hemmetin kiireinen.
kyllä mie tiedän, että oikeasti elämäntapamuutokset vaatii myös pään hoitoa, mutta just nyt en siihen pysty. ainut mihin pystyn, on se fyysinen puoli. paskaa on vaan se, että levätäkin pitää ja silloin pää alkaa elämään ihan omaa elämäänsä.
4 kommenttia:
Ja kevät ylipäänsä. Se käpyrauhanen. Kaikki on vähän haasteellisempaa taas.
Mä olen kyllä sitä mieltä, että se raudan pumppailu on parasta terapiaa mitä olla ja saattaa. Mulla ei ainakaan muuta pään hoitoa ole tässä ollut.
Tosin tästä pt:n kanssa juuri hiljan puhuttiin, että mitäs sitten, jos ei syystä tai toisesta pystykään pumppailemaan? Pitäis olla jotain muutakin, että pysyy kasassa. Mutta... en murehdi sitä nyt justiinsa. Pääasia (kirjaimellisesti) että pystyy. Toivottavasti sullakin helpottaa pian, varsinkin se saatanankatupöly!
Lepoa siis väheksymättä. Tiiän myös sen, miten vaikeata se silloin on, kun pää elää sitä omaa elämäänsä... (Eli about aina).
ainut hyvä puoli tässä takatalvessa on kyl se, et kaks päivää on voinut hengitellä menemään ihan loistavasti. tänään pääsen pitkästä aikaa vääntämään saliohjelmaa läpi (alkoi vähän puuduttamaan ja oon voimien salliessa käynyt pump/spinning/kahvakuula ryhmiksissä)ja sen jälkeen meinasin vielä kävellä kotiin. aika jees.
ootan kyllä ens viikon pt tuntia ku kuuta nousevaa. uusi ohjelma odottaa. :) ja kun miun ongelma on se, et silloin kun ei voi liikkua syystä tai toisesta, ruokailun hallinta on aina niin paljon vaikeampaa. mie jotenkin lamaannun.
Joo, toikin on tuttua, että treenipäivänä on huomattavasti helpompi syödä oikein kuin lepopäivänä. Saati sitten jos tulee pidempi tauko, yst.terv. paino nousi viime kesänä yli viisi kiloa...
Onneksi se ei ole katastrofi, jos välillä lipsuu. Projekti vaan vähän venyy. Mutta aikaahan on.
Lähetä kommentti