motivation.

panostaa pitäis uusiin opetuksiin.
pitäis tuottaa huikeaa opasmateriaalia.

kuuntelen sit vähän tätä.

mut oikeasti mie haluisin vaan väkrätä mustalla värillä, raapeterällä ja laatalla. ja vähän neuloa. virkata vihdoinkin sen hatun. huovuttaa pöytäliinan (eikös semmoinen olis ihan kiva häälahja?). helmeillä vihdoin suunnittelun alla olevan sormuksen.

ei mut jos nyt vähän skarppais.

älä hengitä täällä!

kaikki on vissiin taas yllättyneitä, kun kerron et "oho, vituttaa!"
on taas työkaverin kanssa huoneen jakaminen yhtä mukavaa, kuin tikkujen kynsien alle työntäminen.
olen urputtanut tästä aiemminkin, mut on aika syvältä, kun joutuu joka perkeleen aamu arpomaan tuon tuulella käyvän naisen mielialoja.
kenellekkään ei ole enää yllätys se, että hänellä on huono aamu ja lapsi on vaikea ja ja ja.

tänään päästiin jo siihen, et minua alkoi vituttamaan jo pelkästään se, että hän hengittää. ou joy.

ja sitten oikeasti yllättäviin juttuihin. aamulla oli taas pientä vaatekriisiä ilmassa, kun kaikki hyvät paidat oli yllättäen kuivumassa. vaatekaappia penkoessa käsiini osui ruskeat sammarit, jotka ostin pari vuotta sitten motivaatio-housuiksi ja jotka olin aivan sujuvasti unohtanut kaapin perukoille. ihan vitsillä ajattelin kokeilla ja hupsis, ne meni ihan kiltisti päälle.
varmaan kannattais tutkia sitä kaappia vähän enemmän.

ja sitten! on kuulkaa melkein puolessa välissä tää kuu menossa ja vieläkään ei ole ykskään vaate, kenkä, laukku tai levy karjunut kovaa miun nimeä! (voi tosin johtua siitä, että olen aika aktiivisesti vältellyt kaikkia kauppoja..)
mut siis aika huippua.

tänään keppijumppaa vedessä.
jos se vaikka vähän auttais näihin ojentajiin.
hoppas.

vaiheessa.

koko illan tuhersin ja tähän asti pääsin.
isosti on vaiheessa.
rouva H:n mukaan tuo näyttää jeesukselta. :)

universaali ahi. mut en tiedä mistä.

tänään jatkuis harrasteet.
ajattelin jotain rokkikukko-teemaa kevääksi.
ehkä aluksi herroja hynynen ja ylppö.

nyt kun näin mainitsin, niin kuitenkin molemmat menee ihan reisille ja päädyn viskomaan tuotoksia seinille.
että näin suuri luotto on tekemiseen.

alle 1,5 vuorokaudessa olen onnistunut kasvattamaan ihan tolkuttoman iho-ikävän. miten paljon on riittävästi?
tuntuu vaikealta uskoa, et joku päivä ei iho olis yhtään mielessä.
jotenkin käsittämättömältä.

mikähän hormonihäirä taas vetää mielen ihan harmaaks ja mössöksi.
kahviöveritkin onnistuin taas vetämään.
ja naamakirjan scrabble-pelitkin olen jotenkin onnistunut järjestelmällisesti häviämään viime päivinä.
ja haluaisin osata asioita.
ja pitäis käydä kangasvarastot läpi.
ja ostaa ompelukoneeseen uusia puolia.
opetella ompelemaan.

ehkä tää on joku kosto siitä, et söin aamupalaksi uunituoreen mantelipullan.
se oli hyvä.

vikaraportti.

olis niin, että oikea persus (joku voisi käyttää paikasta nimeä oikea pakara) ja molemmat ojentajat ovat sohjona eli rikki.
mut sillei mukavasti.
itseaiheutetusti.

mutta kylmyys ei ole itseaiheutettua.
on meinaan suhteellisen syvältä, että kun ulkona lämpötila alkaa hipoa pakkasten jälkeen -5celsiusta tai lämpimämpää, niin taloyhtiöstä katkeaa lämmitys. ja voin kertoa, että kivitalo hohkaa kylmyyttä. on jotenkin kummallista, et ulkona lämpenee ja kotona on pakko tupata ihan perseesti vaatetta päälle, että voi edes nukkua. kylmä patteri ja kylmä kiviseinä sängyn päädyssä nimittäin takaavat muuten niskakuoleman aamuksi. parasta oli muistaakseni perjantaina, jolloin lämmitys oli taas pois päältä ja sisällä oli vain 16,8celsiusta. ei pahemmin tehnyt mieli liikkua viltin alta minnekään.
duunissa on muuten sama juttu. jos ulkona on lämmintä, täällä jäätyy sormet ja nenä.

ei voi normityttö normiaivoilla normipäivänä ihan ymmärtää.