aamulla sali/sauna.
päivällä torkkuja sohvalla/pyykkejä/kokkailua.
alkuillasta blackout ihanaisen kookoksen kanssa ja infon vaihtoa risteyksessä ihmeellisyyksistä.
siis juttuja naisesta, joka puki rintsikat paida päälle (nähty!) ja erinäisistä alusvaatteista mallia mummo ja väriä rouva.
illalla oli tarkoitus hautautua viltin alle sohvalle ja kirjoittaa se kirje itselleni.
se vähän jäi ja tilalle tuli ihoa ja silittelyä, jota ei vaikeutettu liialla puhumisella.
ehkä parasta ikinä on herätä siihen, et toinen on ihan liki ja silittelee.
nyt ajattelin leipoa sämpylöitä, tehdä porkkana-chili-piirasta ja ehkä elokuvailla.
iltapäivällä sporttia.
ei ihan paska viikonloppu. :)
6 kommenttia:
Kiinnostaa tuo kirje itselle..?
Mutta ilta ja aamu kuulostivat ihan loistavilta. Muutenkaan ei huonompi viikonloppu... :)
joo..
viime aikoina on ollut vähän ilmassa semmoista "Mitä haluan elämältä?" vähän puolin jos toisin miehen kanssa.. Ja kun ollaan aika saatanan huonoja puhumaan toisillemme tärkeistä asioista, niin minulle tulee välillä isoja aheja ja juttuja ja mies puolestaan vetäytyy kuoreensa ja ottaa etäisyyttä. ajattelin, et miun olis helpompi muuttaa epämääräiset ajatukset puheeksi ja tulla ehkä ymmrretyksi, jos mie ensin saisin selvitettyä oman pääni. ja siihen en oikein parempaa keinoa keksi, kuin kirjoittaa itselleni kirje.
tätä olen suunnitellut, vielä kun näkis sen toteutuksen. :)
ja nyt palaan takaisin sohvalle tuoreiden sämpylöiden ja kahvin pariin. piiras on uunissa ja kasvissosekeitto porisee liedellä.
olen hieman ylittnyt itseni. :)
Joskus on hyvä olla ihan hiljaa ja silitellä vaan. :)
niin miustakin. :)
silittely ja iho on hieno yhdistelmä.
Tämä vuoden alku taitaa olla sellaista mitä haluan -sesonkia. Minullakin on menossa projekti "mitä toivon tältä vuodelta"*. Enkä ole saanut siihen kuin yhden (varman) asian. Ja sekin pitäisi vielä muotoilla tarkasti, ettei tule huteja. Viittaan siis siihen totuuteen, että pitää varoa mitä toivoo, koska se voi toteutua... :D
Tuo kirjeen kirjoittaminen on ihan hiton hyvä idea! Minulle ainoa tapa päästä ajatuksistani selvyyteen, on kirjoittaa ne paperille/ruudulle... Ilman bloggaamista siis olisin hukkunut ajatusteni suohon jo kaaaaaauan sitten.
Kannustan siis kirjoittamaan sen kirjeen! Sillä konstilla voipi päästä pitkälle.
Mietin myös sitä, et jos senkin jälkeen on hankala ilmaista itseäni suullisesti, niin annan kirjeen miehelle.
Siis hätvarana.
Jos tuo kirjeen väsääminen ois sit tän vuoden homma.. Ja jos oikein hurjaksi alan, niin väsään sen kirjeen ennen kuin vaihdan seuraavalle kymmenelle!
Tavoite! :D
Lähetä kommentti